United States or Nauru ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kuvanveistäjää, joka loihtii kylmästä marmorista elävän olennon, maalaria, joka kiinnittää kankaalle kuolematonta kauneutta, arkkitehtiä, joka rakentaa tuomiokirkkoja ja kohottaa Pyhän Pietarin kupoolin maan ja taivaan välille, ei voi ansiossa ja pyhyydessä verrata vaatimattomaan taiteilijaan, joka niistä köyhistä aineksista, joita tämä valheellinen, oikullinen ja itsekäs maailma hänelle tarjoo, luo kodin turvallisen Edenin.
John tutustui taiteilijaan ja tutustutti ystäviäänkin, joiden kukkaro oli paksumpi tähän muukalaiseen maalariin. Tämän jälkeen alkoivat hänen taulunsa mennä hyvästi kaupaksi, hänellä oli enemmän tilauksia, kuin jaksoi valmistaa.
Ja jokaiseen suureen taiteilijaan sopivat jonkun verran nämä Goethen suvereenin personallisuuden leimaamat sanat, joilla hän nuoren, titaanisen uhmansa ikuisia valtoja vastaan linkoaa. Sovittakaamme ne tällä kertaa Aleksis Kiveen. Myöskin hän oli tuntenut uhman hekkuman nuoruudessaan: Kullervo. Myöskin hän oli tuntenut tuskan kourukynnen, Juppiterin kotkan, kalvavan sisälmyksiään.
Vihdoin palasi Arvid kotimaahan. Hänen isänsä oli sillä välin kuollut ja hänen äitinsä lukuisine lapsineen joutunut puille paljaille. Helsinki oli kovin muuttunut, kun Arvid tarpeellisimmankin puutteessa sinne palasi. Useimmat hänen vanhoista tovereistaan olivat jo jättäneet yliopiston, eikä kukaan täällä kiinnittänyt huomiotansa epäonnistuneeseen, lauluäänensä menettäneeseen taiteilijaan.
Jos joku kemisti New Yorkissa teki uuden keksinnön esim. radium-ongelmassa , maksettiin hänen matkakustannuksensa mantereen poikki ja hänet palkittiin ruhtinaallisesti. Sama oli asianlaita johonkin naparetkeilijään tai äskettäin huomiota herättäneeseen kirjailijaan tai taiteilijaan nähden.
Konttoristi katsoi hölmistyneenä kauniiseen taiteilijaan, jonka kysymys tuntui hänestä hyvin odottamattomalta ja kummalliselta. Tyttö kuitenkin uudisti kysymyksensä. Minä olen tietämätön ja sivistymätön ihminen, vastasi nuorukainen, painaen katseensa maahan; en ole oppinut mitään.
Runoilija voi sanoilla tuoda esiin, mitä kauneutta hän näkee, maalari pensselillä, ja me toiset saamme siitä kaikesta oppia. He opettavat meitäkin näkemään, millainen on maailma. Mitä tämä taiteellinen aisti sitten vaikuttaa sielullisesti? Mitä se vaikuttaa todelliseen taiteilijaan ja samalla ihmiseen, joka, vaikkei hän ole taiteilija, on taiteellinen sielussaan?