United States or Libya ? Vote for the TOP Country of the Week !
Morange ei enään säpsähtänyt pienimmästäkin äänestä, hänen omantunnon vaivoistaan oli jälellä ainoastaan raskaus sydämessä, nukkuva suru, jota kauhu ei enään herättänyt. Hän rakasti Reineä hulluuteen asti menevällä kiihkolla ja kaikilla rakkauden eri lajeilla.
Sanat olivat sattuneet hänen omantuntonsa kipeimpään kohtaan. Samoin säpsähti jokainen schrandenilainen, kun kysymys tämän ilkityön tekijästä sattui hänen korviinsa. Yksi ainoa vain ei säpsähtänyt ja se oli pahantekijä itse Herra Merckel koetti toipua vastaamaan, mutta samassa yltyi hälinä tarjoiluhuoneessa kovaksi meluksi.
Ensinnä näytti siltä, että hän ikäänkuin olisi säpsähtänyt minun tulostani, mutta pian hän selkeni. 'Istu, Hiskias sinä olet niin hywä minulle. Minä olen syyttä tarpeetta saattanut sinulle monta raskasta hetkeä ... mutta etpä usko kuinka hywä minun on nyt olla ... niin, niin hywä, että..., sanoi hän ilosta loistawin kaswoin.
Eevi taas oli viime sanojaan melkein säpsähtänyt, ja kun pastori jatkoi puhetta samaan suuntaan, alkoi hänestä tuntua pahalta. Mieluista oli siitä syystä, kun vieraitten tulo pappilaan samassa keskeytti puhelun. Pitkät talvipimeät olivat päättyneet, kevät koitti, ja ihmiset alkoivat etsiä virkistystä ja huvia. Silloin pappilaankin saapui sukulaisvieraita oikein joukolla.
Koska miehistössä sinisessä rykmentissä suurimmaksi osaksi on ulkomaalaista palkkaväkeä, niin olemme katsoneet, että rauhan ajalla valtakunnalle hyödyllisempäänkin tarkoitukseen voimme käyttää tuota melkoista rahamäärää, joka nyt menee heidän palkkaamisekseen". Kapteeni Stålsköld oli säpsähtänyt kuullessaan tämän.
"Mitä siitä sitten tahdotte?" sanoi ukko, katsoa muljauttaen epäilewästi minua silmiin; näyttipä siltä, kuin olisi hän säpsähtänyt. "Luulen, että tuon hämärän lauseen alla piilee jotain salaista, tawallista oudompaa", selwitin hänelle. "Mitä oudompaa? Kuolema kuin kuolema."
He joivat aamutuimaan kuumaa kahvia. Kaikki olivat ruokasalissa, Lapsi kuului rupeavan itkemään, mutta Alina ei säpsähtänyt eikä juossut pois kuten tavallisesti ennen. Siellä oli lapsentyttö. No, ja mitäs nyt muuta kuin vaan hyvästiä sanomaan, ja alkoi Uuno sanoa ojentaen kättä mammalle, joka heti veti hänet luokseen ja upotti syliinsä ennenkuin hän oli loppuun päässyt.
Kun Scrooge tarkoin katseli tätä ilmiötä, muuttui se kolkuttimeksi jälleen. Jos sanoisi, ettei hän säpsähtänyt taikka ettei hänen verensä liikahtanut hirveästä tunteesta, joka oli sitte outo lapsuudesta saakka, puhuisi valhetta. Mutta hän tarttui avaimeen, josta hän oli hellittänyt, väänsi sitä rohkeasti, astui sisään ja sytytti kynttilänsä.
Paljon oli siinä niitä, jotka kerran tai kaksi elämässään olivat sen äänen kuulleet, mutta joille se oli käynyt heidän uskontonsa ylimmäksi ilmaukseksi. Kellon äänessä se oli se salainen Jumalan voima, joka pakanuuden peikot oli voittanut, julmat jättiläiset karkoittanut ja joka suojeli kaikista pahain henkien juonista. Jouko oli säpsähtänyt kellon ääntä.
Huomenta. Säpsähtipäs.... Korsun akka oli säpsähtänyt, pyörähtänyt kuin pelätetty lintu, mutta tointunut samassa. Ka, huomenta, huomenta.. Emmako se... no, sepä hauskaa! Ja samassa se oli kättelemässä, syleilemässä ja heti taas rappusilla, huutamassa kuin varoittaen tupaan: Täällä tulee vieraita, Matti. Naapurin Emma! Eihän nyt juuri vieraita ... eihän tämä ole mikään vierailun aikakaan.