United States or Réunion ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hämillään suunnitti äiti katseensa äsken syntyneeseen pienokaiseen, joka makasi hänen vieressään. Tuolilla sängyn luona istui Karhun Esan Liisa, reipas, hyvännäköinen eukko, ruumistansa huojutellen, ja suhditti kahta vanhempaa lasta, jotka taistellen jonkun mitättömän kapineen omistus-oikeudesta kinailivat pöydän luona. Muuten tuvassa oikeastaan ei ollut paljon mitään. Nimismiestä liikutti.
»Pidä nyt Siikalahti vähän suutas», suhditti kanttori. »Mitä varten?» »Sitä varten, että näyttäisit vähän ihmiseltä», sanoi Valee. »Sepä nyt kumma on, kun selvästi näkee, että velkakirjat ovat hujan hajan, taitaa osalta olla renkien ja piikainkin hallussa, ja sittenkään ei saisi ottaa selvää se, jonka asiaan tulee! Viisi minä omasta puolestani, mutta lasteni.»
Jos vaan tahdot, niin minä nyt ensiksi annan sinulle haaston väärien velkakirjojen teosta, onpa nimismies paikalla. Sinä taas saat haastaa minua mistä vaan ikinä luulet syytä olevan.» Kalenius nousi raivoissaan kiroten sängyn laidalle. »So, so, so!» suhditti Stenfors, joka harmaana kuunteli. »Kun et vaan tänne tule», muistutti Hautalainen katsellen Kaleniuksen raivoa.
Emäntä suhditti ja pyysi, poikajunkkarit huutelivat, vastailivat ja kehuivat. Oli siellä muitakin, jotka tahtoivat saada äänensä kuulumaan. Korvenloukon koulumestari selitti maapallon pyöreyttä ja pyörimistä sekä että se palaa sisästä. Siitä sekautuivat muut väittelemään. »Valehteletpa!» huusi Matin Tuppu toisesta pöydästä. »Maa on niinkuin varileipä ja taivas on päällä kuin knapinkuori.»