United States or Comoros ? Vote for the TOP Country of the Week !
Emäntä tuli ja alkoi haukotellen luetella, mitä kaikkea minä ja hevoseni olimme syöneet ja juoneet. Minusta tuo oli varsin pitkäveteistä, ja osasinhan sitä paitsi kaiken tuon ulkoakin. Minä keskeytin eukon tarinan, sanoen: Kyllä mamseli maksaa minunkin puolestani. Nousin vaunuihin ja asetuin perä-istuimelle, missä herrani ennen oli istunut.
Minä tunnen Vesuviuksella erään solan, minähän olin ennen muinoin, kun vielä luulin tämän raihnaisen ruumiini paranevan, useita viikkoja Mons lactariuksella ilmakylpyjä ottamassa ja tutkin silloin tarkoin koko Vesuviuksen jos he ovat piilottautuneet sinne, ei heitä aja pois muu kuin nälkä." "Se on kovin pitkäveteistä." "Eipä muukaan auta.
Aikaa myöden silmäni vähitellen ummistavat; ja sen sijaan, että olen kuulevinani papin veisaavan pitkäveteistä virttä lämpimässä, en minä kuule mitään, siksi kuin kolinalla putoon istuimeltani ja Peggotty korjaa minut pois enemmän kuolleena, kuin elävänä. Ja nyt näen talomme ulkopuolen. Makuuhuoneen ristikolla varustetut akkunat ovat auki, että hyvältä hajuava ilma pääsee sisään.
Betty seisoi akkunaan päin kääntyneenä vanuttaen kaikella halulla voitansa ja hyräillen pitkäveteistä nuottia, jolla oli yhtä vähän alkua ja loppua kuin puron yksijonoisella solinalla. Hän ei huomannut minua, ennenkuin seisoin varsin hänen vieressänsä ja sanoin: "Oi Betty, miks'ei ollut ketään, joka olisi ilmoittanut sen minulle? Eikö kukaan ole havainnut, että äitini on kipeä?"
Tämä oli satojen soutua, pitkäveteistä, ruumissaaton kaltaista lastina raskain, mikä venhettä voi täyttää pettyneet toiveet! Verkot olivat seisseet siellä tyhjinä kuin seulat! Ei sonkaa, ei valaita eikä lintuja missään nähtävänä. Meri autiota, mustaa ja kuollutta! ne, jotka olivat olleet rannassa, olivat olleet songan eroittama parvi isosta joukosta merellä!
Kolibri jatkoi liikuntojaan paikastaan liikkumatta; ainoastaan hänen jalkansa kohosivat milloin varpailleen milloin kantapäilleen. Yhden ainoan kerran surisi hän rajusti ympäriinsä, päästi läpitunkevan huudon, heiluttaen kitaraa päänsä yli, ja uudestaan alkoi hän samaa vaappuvaa tanssia, samaa pitkäveteistä, yksi-äänistä laulua.
Elysée ei kuullut enää hänen sanojansa ... hän oli jo hiipinyt kynnykselle, jolle hän seisahtui sykkivin sydämin ja henkeänsä pidättäen. Ollen pimeyteen tottumaton ei hän voinut nähdä mitään ... vaan kuuli ainoastaan ohuen lapsenäänen, joka juhlallisesti luki iltarukouksensa... Mutta tätä väsynyttä, surullista ja pitkäveteistä ääntä oli hänen melkein mahdotonta tuntea pikku kuninkaan ääneksi. Kun rukousten sarja oli päättynyt amenella, kuuli hän lapsen kysyvän: »