United States or Bosnia and Herzegovina ? Vote for the TOP Country of the Week !
Täällä olin ahtaassa ja tukehduttavassa huoneessa, jonka laattia oli likainen ja jossa vuodekin näytti tahraantuneelta, ja muistelin virkeää suloista ilmaa, kukkasia ja niittyjä, jotka tuntuivat olevan kaukana menneisyydessä, vaikka vasta samana päivänä aamulla olin ne jättänyt. Levolle pantuani kuulin kartanossa vielä kauan hälinää, joka piti minua valveilla.
'Nythän on waimoni elpynyt ja tullut iloiseksi, niin, jopa iloisemmaksikin kuin on koskaan ennen ollut. Warmaankin paranee meidän sumea ja rasittawa elämämme entiselleen. Me alotamme uutta elämää ja unhotamme ikäwät, menneet seikat selkämme taa', ajattelin minä maata pantuani; ja todellakin tuntui mielestäni siltä, kuin kaikki tapahtunut wastoinkäymisemme olisi ollut waan paha uni.
Sikäli kuin jäseneni ehtivät jonkin verran vertyä, sujui matkani paremmin. Aurinko alkoi painua jo kuusien taakse, kun saavuin tielle. Ympärilläni oli kesäillan tyyni rauha. Hetken kuunneltuani ja pantuani korvani maata vastenkin en erottanut muita ääniä kuin lintujen liverrystä. Silloin lähdin rohkeasti kulkemaan tietä pitkin.
"Enpä raahi raukkaseni, Enpä sisko parkaseni, Panna ruunoa parasta; Ennen luovun siskostani Kun paraasta ruunastani, Rahan paljon pantuani, Enemmän luvattuani." Venäläinen vainolainen, Karjalainen kiertolainen Soutelevi, joutelevi, Nientä niemen kiertelevi Ympäri Yläsen nientä, Kahen puolen Kangasnientä. Neitonen kujertelevi, Vyövaski valittelevi, Venäläisen venehessä, Karjalaisen karpasossa.
Iltasella maata pantuani nukuin pian niiden lohdullisten toiveiden alaisena, että kukatiesi tottuisin vähitellen semmoista kuritusta paremmin kestämään, tahi ehkäpä piankin muutettaisiin helpompaan työhön, miten muillekin vastatulleille työmiehille oli jonkun viikon perästä tehty, kun tyydyttävästi olivat vaikean koetuksensa suorittaneet.
Tästäpä vastauksesta minä sain paljon tuumaamista. Joka ilta maata pantuani, kun enoani olin siunannut, tuumailin kauan aikaa, mitä kaikkea tuo mahtoi olla, josta äiti ja eno tiesivät, mutta josta ei minulle sopinut puhua. Toivoin vain joutuvani niin vanhaksi, että saisin tietää salaisuuden. Vuodet kuluivat, mutta samassa laimistui uteliaisuutenikin.
En kuitenkaan viitsinyt lähteä katsomaan, sillä mikäs heidän nyt näin äkkiä olisi luullut tänne töytäävän, kuin eivät moniin vuosiin ole retkillä käyneet. Saunan lämmitä pantuani, pistäydyin metsään vastaksia taittamaan ja kuulin Kujangista päin outoa jyhmettä, niinkuin ukkonen olisi siellä kaukana äännellyt.
"Heti pantuani ne jalkaani, sanoo vaimoni minulle: 'Ystävä kultani, sinun pitää ostaa uudet polvipöksyt', ja niin saan ne ostaa. Sitten sanoo vaimoni: 'Mies parkani, miltä takkisi näyttää, sinun pitää ostaa uusi', ja niin täytyy tehdä; ja sitten hän sanoo: 'Ei raukkani, tuo hattu ei kelpaa, ja niin saan uuden hatun'."
En tiedä, enkö uskaltanut siksi, että hän oli tyttö, vaiko siksi, että hän oli punainen. Punainen oli meillä syntiä. Minä kuitenkin ajattelin häntä koko kesän, varsinkin pantuani maata ja luettuani iltarukouksen. En lukenut sitä enää ääneen yhdessä muiden lasten kanssa, vaan luin sen yksin ja hiljaa, ettei kukaan kuulisi.