United States or Belarus ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kaikki oli hiljaa, jonka vuoksi Yrjänä vähitellen konttasi syvemmälle, kunnes tulisoihtu valaisi koko kallion ontelon. Siellä karhu makasi pää maahan vaipuneena: se oli kuollut. Mustaa verta valui Yrjänää vastaan. Hän palasi jälleen ulos ja sanoi Heikille: "No nyt, Jumalan kiitos, on työ lopussa: karhu ei hievahdakaan.
Sarvi sullottiin luoteja täyteen, pii pantiin kukkaroon, ja kaiken tämän ympärille käärittiin tuohta ja vitsaksia. Pyssy ja ampumavehkeet kätkettiin ontelon petäjän sisään, hyvän matkan päähän tammesta. Aukko tukittiin, ja lähimpään terveeseen puuhun hakattiin Yrjänä Kailasen puumerkki Y. Nyt pojat olivat valmiit lähtemään pitkälle, epävarmalle matkalleen.
Hän pujahti pois leikkikumppaniensa luota, haki nuot kaukaiset rauniot, ja sittenkun hän vähän aikaa oli ryöminyt niiden keskellä, tuli hän vähäiselle ontelolle eli koverolle juuri sillä paikalla josta vuori jyrkästi alenee Darron laksoon päin. Tämän ontelon keskellä oli tuo sanottu aukko. Sanchica rohkeni mennä aina reunalle asti ja kurkisti alas.
Sfinksin jalustassa oli neliskulmainen kiviluukku varustettuna pronssisella rivalla. Suurella voimanponnistuksella saimme sen paikaltaan nostetuksi. Kapea käytävä johti tämän kuvan onttoon sisustaan, missä portaat veivät ylöspäin sen päälakeen asti. Ontelon pohjalla oli paljon hiekkaa, jonka myrskyt olivat vuosisatojen kuluessa suun reiästä sinne puhaltaneet.
Kun nyt seuraava yö oli sellainen toivottu yö, joka ei ollut liian pimeä eikä kokonansa selkeä, oli se todellakin edullinen pakoyritykselle. Insinööri, don Estevan, Robert Tresillian, hänen poikansa Henry, gambusino ja muutamia valituita kullankaivajia läksivät aukolle, laskeutuivat kaivon pohjaan ja kulkivat ontelon äärimäiseen päähän, jossa vapaa ilma tuli vastaan.
Kyyristyneenä Krusaderin kaulan ylitse tunsi Henry riemastuksella, miten se häntä kiidätteli hurjassa vauhdissa, Hänen paisunut rintansa hengitti ilmaa keuhkojen täydeltä. Hänen isänsä ja ystävänsä, jotka ojensivat ruumistansa ontelon reunan ylitse, kuuntelivat alituiseen ja kyselivät aavikon vienoimpiakin ääniä, vieläpä sittenkin kun gambusino oli luopunut epäilemästä seikkailun menestystä.
Sitten kun hyvästi oli tullut alas, ilmoittaisi hän varovaisella vihellyksellä niille, jotka seisoivat ontelon aukolla, että kaikki oli selvää, sekä että hänellä oli aavikon manner jalkainsa alla; kaksi vihellystä sitä vastoin tietäisi, että hän oli vaarassa sekä että heidän viipymättä piti hinata hänet ylös. Laskeutuminen alkoi.
Jos siis ontelon pohjassa oli säilytetty pyhiä esineitä, olivat ne nyt paksun hiekkakerroksen peitossa. Akmed piti luultavana, ettei ontelon pohja ollut tyhjä. Hiekan poistaminen olisi kuitenkin vaatinut viikkojen työtä. Niin pitkäksi ajaksi emme tahtoneet matkamme varsinaista tarkoitusta lykätä, vaan jätimme pohjan tutkimatta. Kuvan sisusta ei ollut ihan pimeä.
Mutta vankilan johtaja luki nimismiehen virkasinetillä leimatusta paperista hienokäsialaisen, tiheän kirjoituksen ja hieman päätään nyökäyttäen lausui: »Jahaa. Neljä kuukautta kahleetonta vankeutta.» Silloin painoi kiinni raskaan oven, että koko valliaita kumahti vastaan kolkosti ontelon kumahduksen.
Gambusinon tuuma oli kummallisella tavalla tehty yksinkertaisemmaksi. Kaivon ja ontelon löytö oli tasannut kaiken. Varsinainen laskeutuminen llanolle, joka nyt oli vähentynyt korkeintaan sataan viiteenkymmeneen jalkaan, ei nyt tosi teossa enää ollut vaarallinen. Nythän ei mitään ollut pelättävää Henryn suhteen, ellei apakien huomio miten kuten ulottuisi sille puolen vuorta.