United States or Turks and Caicos Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Näin lyhyesti loppui ensimäinen kohtaus tässä alkavassa murhenäytelmässä. Seuraavan viikon alusta paperitehdas seisahtui täydellisen työlakon vuoksi. Työväki odotteli laumoissa konttorin edustalla, mutta hovijunkkari ei ottanut mitään lähetystöä puheillensa. Iltapäivällä kutsuttiin Helena papan luokse. Kun hän tuli sisälle, istui pappa köyristyneenä tyynyjen välissä nojatuolissansa.
Ja nousten vähän ylemmäksi nojatuolissansa, rupesi hän vielä viehättävämpään ja vapaampaan asentoon kuin missä hän maatessaan oli ollut. Felton nousi seisovilleen. Teille tarjotaan ruokaa kolmesti päivässä, rouva, sanoi hän; kello yhdeksän aamusella, kello yksi päivällä ja kello kahdeksan iltasella.
Petrea ei mielestänsä ollut milloinkaan ennen nähnyt mitään niin hurmaavaa kuin oli Saara valssin pyörteissä. Mutta kreivitär Solenstråle nojatuolissansa ei sanonut sanaakaan siitä parista; jopa luulivat muut huomaavansa moittivan piirteen hänen suupielissänsä. Aftonstjernat liitelivät eteenpäin sangen arvokkaasti.
"No niin, käyhän se laatuun, mutta kaikki kirjoitukset, joihin sinun täytyy tyytyä alkuperäisinä, tekevät silloin murroksen, ja saavat pian sinun tuntemaan, etteivät ne olekaan samojen henkilöjen kirjoittamia, joita sillä välin olet oppinut tuntemaan vähän nykyisennettyinä." "Ei voi auttaa, kärsikäämme sitten se epäkohta." Istuen korkeaselkäisessä nojatuolissansa, alkoi hän kertomuksensa.
Mutta koska ovi oli auki tämän ja tohtorin lukuhuoneen välillä, josta näkyi valkeata, astuin sinne sanoakseni, mitä kaipasin, ja kynttilää saadakseni. Tohtori istui nojatuolissansa pesän vieressä, ja hänen nuori vaimonsa istui pallilla hänen jalkainsa edessä. Tyytyväisellä hymyllä luki tohtori ääneen jotakin kirjallista selitystä taikka teoriaa tuosta päättömästä sanakirjasta, ja Mrs.
Vaan jos haltiatar todellakin istuisi lähimmäisessä huoneessa korkeassa nojatuolissansa silloin astuisin rohkeasti hänen eteensä ja kumartaisin hänelle, siihen ei tarvitsisi aivan paljon uskallusta ei suinkaan, mutta minä huudahdin äkkiä, että seinät kajahtivat, ja peitin kasvoni käsilläni. Avasin juuri oven.
Ukko istui, kumarruksissa ja tyynyjen ympäröimänä, nojatuolissansa. Hänen oli vaikea henkiä eikä hän saattanut maata. Näin oli hän istunut lähes kuukauden, säilytetyillä sielunvoimilla, mutta vähennetyillä elämänvoimilla. Nyt oli hän koonnut ystävät ympärillensä ja antoi lukea heille testamenttinsa.
Muutamana iltana Huhtikuun keskipaikoilla soitettiin kovasti ja kiivaasti porstuan oven kelloa. Palvelusväki oli ulkona, isä nukahti vähän nojatuolissansa; minä menin itse avaamaan. Se oli Paavo, hän näytti oudotta ja hämmästyneeltä. "Vieläkö sulla on se viini, Maria", kysyi hän kierrättelemättä, "minä mielelläni tahtoisin sen". "Eihän täti mahda olla kipiämpi?"