United States or Sweden ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sävelet kävivät kovemmiksi, laulelu voimallisemmaksi, semmoista ääntä ei joutsen ollut niin milloinkaan kuullut, väliin se ääni riemahteli halusta heltyneenä, väliin taas vaikerteli vaivasta vapisevana, niin että kuuntelijan ylpeää sydäntä värisytti. Kuinka autuaallinen ja kuitenkin tuskallinen tämä yö oli lepoa saamattomalle lainetten laulukuninkaalle!
Toisella heistä, Thorsenillä, oli kotonansa nuori vaimo, joka jäi kelpo miestään suremaan. Jony Jollybel oli kihlannut itselleen morsiamen kahta päivää ennen Glascowista lähtöämme. Näytti siltä, kuin kapteini Dawysonin rohkeus olisi kasvanut, kuta kovemmiksi vastukset nousivat; näytti kuin olisi hänen intonsa ja voimansa saaneet uutta virkeyttä, kuta mahdottomammiksi pelastuksen toiveet kävivät.
Meidän täytyy ruveta vielä kovemmiksi, eikä hellittää yhtään. Niiden täytyy ruveta pelkäämään! Jos nyt rupeamme alistumaan, niin pian sitä sitten tässä jokaisen nahka saadaan kuivamaan ripustaa, poltetaan talot ja tavarat ja meistä tulee keppikerjäläisiä.» Janne käveli raskain askelin lattialla ja kiukkuinen innostus hehkui hänen silmistään.
Lopuksi Juteini sanoo suovansa, etteivät ihmiset antaisi sydämensä jäykistyä vuorta kovemmiksi, joka kuitenkin näkyy murenevan ja vähitellen muuntuvan hedelmälliseksi maaksi. Hän toivoo parannuksen ja hyväntahtoisuuden nopeata syntymistä sydämmissämme sekä kehottaa ihmiskuntaa iloitsemaan saavutetusta hyvityksestä, samoin kuin toivottomuudesta vapautettu äiti, joka näkee lapsensa pelastuvan perikadosta. »
Laulajain äänet olivat yhtä kimakat ja pitkäveteiset kuin ne, jotka ennen olimme kuulleet arentikartanon oven takana ja jotka silloin kävivät yhä kovemmiksi, siksi kuin oven avasimme ja tarjosimme laulajoille piirakoita, joita olin leiponut, ja omenia hedelmätarhastamme.
Ritari kohta huomasi, että laulajien äänet eivät kauvemmin kuuluneet etäältä yhdestä kohti, vaan lähenivät kappelia ja tulivat yhä kovemmiksi, kun ovi, joka suljettuna oli yhtä näkymätön kuin se, josta hän itse oli tullut sisään, aukeni holvin toisessa päässä ja antoi köörin sävelten vapaammin tulvailla kappelin suippukaarten alatse.
Tuo kävi Sannan aatamille. Ei olisi jaksanut kärsiä tuollaisista muistutettavan, kun muutenkin puutteet päivä päivältä kovemmiksi kävivät ja vatsassa miltei alinomainen nälkä knrrasi. Vimmattuna hän sieppasi puulonkosta kepin ja alkoi sillä hutkia poikia. "Senkin riivatut...!" Pojat kiljuivat kuin hengen hädässä ja kovasti se koskikin tuo äidin sauva ja teki mustelmia ruumiille.
Hän itki ja nauroi yht'aikaa, tuo vanha mies, joka siinä seisoi, pusertaen tyttärensä kättä. Liv hohotti päätänsä, hengitti syvään, ja Gunnar kuuli hänen kuiskaavan: "Se on totta jok'ainoa sana". Gunnar päästi käden irti, hänen jäykät kasvonsa jäykistyivät vielä kovemmiksi. Hän kääntyi ja meni vakavin askelin tupaan ja pani oven jälkeensä lukkoon.
Ja seuraavana iltana, kun istuimme takkavalkean ympärillä ja uudestaan olimme kertoneet koko tapauksen, äitini sanoi leppeästi: "Minä pelkään ainoastaan, että koko tuo innostus kerta loppuu jättäen ihmis-raukat vielä kylmemmiksi ja kovemmiksi kuin ennen."