United States or Curaçao ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän wilkuili ympäri huonetta, nähtäwästi etsi hän jotakin ihmistä; tuota illallista kello=juttua ei hän näyttänyt muistawankaan. Hänet nähtyänsä istui suntio johonkin huoneen nurkkaan, ikäänkuin piiloon häneltä, mutta Tiitus huomasi kuitenkin hänet ja asteli suoraan suntion luokse. "Hywää huomenta, Kolinen! Saanhan minäkin tulla tapuliin", sanoi hän iloisesti. "Etkä saa."
"Woi, woi lyöpikö se...? Sanokaa, hywä Kolinen, sanokaa", pyyteli eräs tyttö helkewästi, hän, joka oli niin mestari numeroiden tuntemisessa. "Lyöpipä tietenkin ja lyöden lyöpikin, eikä siinä tarwita painoja eikä heilareita", sanoi suntio ja katsoa wilautti Tiitusta silmiin. "Wai lyöpikin se...! Woi kun kuulisi sen lyöwän."
Semmoisen kellon oli Kolinen ostanut juuri hiljakkoin. Montakin kehottawaa syytä oli tuon kellon ostamiseen. Wanha kaapillinen, painoilla käypä lyömäkello oli jo kauwan sitten laannut kaikenni käymästä, waikka painoihin oli leiwisköittäin lisätty kiwiä.
"Hywästi nyt waan, Kolinen! olipa se soma kello", sanoiwat nuo kellon katselijat ja lähtiwät pois, wielä mennessäänkin wäittäen, että Tiitus walehteli. Nurpalla nokin seurasi hän heitä. "Saipas hän kerrankin, wanha walehtelija...! Tuleekin syyttä tarpeetta tärwäämään ja parjaamaan toisen kelloa", sanoi suntio wierastensa mentyä.
Kolinen oli weisuumies, jopa siihen määrään asti, että hän oli kerran ollut lukkarin waalissakin, pääsemättä kuitenkaan leiwälle, usein oli hän myös lukkarin poissa ollessa hänen sijassansa kirkossa wirkaa toimittamassa ja muutoin oli hän lukkarilla apuna joka pyhä. Tämän tähden oli Kolinen kuwin nuotillinen mies.
Sanokaa, hywä Kolinen, mikä tuon teidän uuden kellonne nimi on sanokaa", kärtteli utelias Tiina. "Kaaleppikello tämä on", sanoi suntio tohtuneena. "Wai kaaleppikello... Wiwahtaapa se wähän ihmisen nimeen, mutta eihän se mitään haittaa... Paljonkohan tuo on maksanut?" "Wiisikolmatta markkaa." "Kylläpä on hintaa, mutta eihän sitä tuommoista helpolla...", arweli joku.