United States or Montserrat ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kaikkien ei käynyt yhtä hyvin. Pari viatonta maanviljelijää Helsingin lähistöltä teki vararikon ja Antin lanko, nuori suomalainen liikemies Kivimäki, katsoi parhaaksi pudistaa epäkiitollisen isänmaan tomut jaloistaan ja livistää Etelä-Amerikaan, suruksi ja kaipaukseksi kaikille velkojilleen, enin kuitenkin sille pankille, missä Antti työskenteli. Se hävisi enimmän kaikista.
Olin jättänyt kaikki jumalan haltuun, virkkoi Kivimäki iloisesti, vaikka hän ei nähtävästi sallinut syntisen kuolemaa. Mutta tunnustaa täytyy, että minä hiukan sillä mielellä nousin tuohon kojeesen... Antti katkaisi hyvin lyhyeen hänen sanatulvansa, katsoi suoraan silmiin häntä ja kysyi jyrkästi: Onko sinulla rahaa? Paljonko tarvitset? Kaksituhatta viisisataa! Kivimäki vihelsi.
Hyvä, ettei toki kaikkia vienyt, hymyili Kivimäki, hänen jälkeensä päätään nyykäyttäen. Jäihän minulle sentään vielä tänne pari sataa. Jos sitä olisi ihmisellä tuommoinen luonto kuin tuolla Kivimäellä, ajatteli Antti, niin hätäkö sitten olisi tulla toimeen maailmassa! Illan tullen hän oli nihki väsynyt eikä hänen asiansa ollut sen pitemmälle edistynyt.
Minä uskon mielelläni mitä hyvänsä liikkeestä, jonka johtajana kerran Veikko Kivimäki on ollut, virkkoi Antti happamesti. Tyrväälä tuli aivan hänen lähelleen. Huhutaanpa myös, kuiskasi hän, että on väärinkäytetty yhtiön prokuraa ja diskontattu suoranaisia väärennettyjä tunnusteita... Ei ainakaan Tuomas Valion aikana, väitti Antti varmasti. Sitä en tahdo sanoa, myönsi Tyrvääläkin.
Eräs graafillinen yhtiö, jonka johtajana oli toiminut samainen Antin maasta poistunut lanko Veikko Kivimäki ja jonka asiat varatuomari Lauri Toivion itsemurha ynnä siihen yhtyneet selkkaukset olivat saattaneet epäjärjestykseen, oli pyytänyt pankilta suurehkoa kassa-kreditiviä, kaikki johtokunnan jäsenet takaajina. Epäilemättä he kaikki olivat varmoja miehiä, mutta ei kukaan tunnettu kapitalisti.
Kysymys on siitä graafillisesta yhtiöstä, jonka hyvin tunnette ja jonka toimitusjohtajana oli teidän lankonne Kivimäki... Niin, se heittiö, jupisi Antti. Hän tuli minullekin kauniit rahat maksamaan. Olen kuullut, olen kuullut, nyykytteli päätään vanha mies. Hän on nykyään Etelä-Amerikassa? Minulle on kerrottu niin, vastasi Antti.
Etkö sinä siis ole Etelä-Amerikassa ollutkaan? Kaikkea muuta! hihitti Kivimäki. Parisissa minä olen kaiken aikaa ollut! Et usko, kuinka hauskaa olen pitänyt. Lentänytkin olen. Ettes pudonnut edes! ähkäisi Antti harmissaan, muistaen samalla niitä vahinkoja, joita hän oli tuon juukelin vuoksi joutunut kärsimään.
Antti keskeytti jälleen jyrkästi hänet. Siis sinulla ei ole rahaa? kysyi hän. Vain muutamia kymmeniä! Pulita ne tänne siinä silmänräpäyksessä! Ja mene sitten hiiden kattilaan! Kivimäki aukaisi lompakkonsa ja luki eräitä kymmenen markan seteleitä Antin käteen. Saastanpa tämän viitosen sentään itselleni! sanoi hän veitikkamaisesti. Säästä! sanoi Antti. Ja hyvästi ijäksi!