United States or Laos ? Vote for the TOP Country of the Week !
Aina oli niin iloinen ja hääri ahkerasti taloudellisissa toimissa. Hän oli ruumiinsakin puolesta hyötynyt paljon, ja entiset nuoruuden ruusut alkoiwat taas nousta hänen niin kuihtuneille ja kalpeille kaswoillensa. Tuo ulkonainen hywinwointi oli seuraus hänen sisällisestä hywin woinnistansa, sillä hän toiwoi nyt niin paljon. Juho ja Leena myös toiwoiwat ja Mikko itsekin toiwoi.
Sairas painoi silmänsä jälleen kiinni ja wieno puna nousi hänen kauniille ja kalpeille kaswoillensa; näyttipä siltä kuin hän olisi nyt tahtonut wäkisinkin elää. "Sinä et ole pelkuri, et isänmaan petturi, sen olen omilla silmilläni nähnyt; wäärin olen sinua tuominnut te woititte", sanoi taas towin päästä sairas katkonaisesti kuiskaten.
Tämä otti teoksen käteensä, toi sen kirjailijan nähtäwäksi ja sanoi: "noin kun tämä oiotaan ja parannetaan, sitten tästä tulee hywä". Tuon nähtyään ja kuultuaan tuli kirjailija ikäänkuin halwatuksi: hänen rintansa aaltoili; hengityksensä käwi tiheästi ja raskaasti, hänen huulensa ja kaswonsa wärähteliwät; hieno puna nousi hänen muutoin niin kalpeille kaswoillensa, eikä hän saanut kaukaan aikaan yhtään sanaa suustansa.
"Sinä teet tarpeetonta työtä", sanoi lähettiläs ja katsoi Anttia teräwästi silmiin, ikään kuin tunnustellaksensa mitä tämä waikuttaisi. "Minkätähden niin sanotte?" sanoi Antti tuimasti ja ylenkatseen puna nousi hänen muutoin niin kalpeille kaswoillensa. "Sen wuoksi kuin ne sotiwat Jumalan tahtoa wastaan", sanoi hän ja tarkasteli yhä Anttia.
Warmaan te, neitsyt Anna, te, josta Yrjö on puhunut minulle niin paljo hywää, myös tiedätte, missä hän on tänä yönä, missä minä woin hänet tawata huomen=aamuna?" Annan sydän wapisi. Epäilys ja pelko oliwat kuwautuneet hänen kaswoillensa. Mies näytti sen hawainneen. Hän katseli pelolla ympärilleen ja sywä huokaus tuntui nousewan hänen sydämmensä pohjasta. "Te ette wastaa mitään, neitsyt?
"Minulla woi olla suurin seurakunta tarjona, jos woin sen karkulaan saada heidän käsiinsä; mutta minusta tuntuu kuin säälisin tuota iloista nuorta miestä, jonka muut ehkä owat wietelleet", ajatteli hän. Anna katseli isänsä silmiin ja peljästyi. Mutta heti johtui hänelle mieleen, ettei hänen isänsäkään woinut arwata Yrjön olopaikkaa; ja silloin hänen kaswoillensa taas lewisi huolettomuuden tywen.
Ne lurjukset warastawat minulta niin paljon, ja joka pitää yhtä heidän kanssaan, on osallinen heidän synneistään. Tietääkö lukkari, mikä on warkaan palkka?" torui rowasti yhä edelleen. Lukkari ei näkynyt olewan mikään keppihewonen; loukatun tunnon ja kunnian puna nousi hänen kaswoillensa.
Minä luin hänelle tuon arwostelun. Wieno puna nousi silloin hänen muutoin niin kalpeille kaswoillensa ja hänen suunsa wetäytyi surullisesti hymyyn. Näytti niinkuin henki olisi ponnistellut riutuwaa ruumista wielä eloon, sanoen: "älä wielä waiwu, älä wielä uuwu! Ihmiset jo ymmärtäwät sinua ei meitä molempia; he tarwitsewat wielä meitä!"
Ensimmäinen, mikä häntä siellä kohtasi, oli läpitunkewa silmäys, joka wälähti hänelle siellä odottawan wieraan pimeästä muodosta, jonka hämärä oli tehnyt wielä pimeämmäksi. Annan pelko häwisi kuitenkin pian, sillä seuraawana silmänräpäyksenä oli wieraan muodon yht'äkkiä walaissut hymy, joka oli lewinnyt hänen huulillensa ja kaswoillensa juuri kun hän astui pari askelta pelästynyttä neittä kohti.
Minä koetin kaiken tawoin saada poistetuksi nuo synkät warjot, jotka oliwat heidän kauniille kaswoillensa laskeuneet: toiwotin heille onnea ja iloista häiden wiettoa, ja mitä muuta semmoista hywää waan suinkin keksin, yhteisesti he kiitteliwät noista hywänsuowista toiwotuksistani, mutta mitään muuta yhteistä ei heidän puheessaan ollut. Juna tuli juuri nyt asemapaikalle.