United States or Argentina ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Saattepa nähdä, että ne ovat meillä muutaman päivän kuluttua." Sitten he ottivat kantamuksen hirvenlihaa ja palasivat kotiin. Ainoastaan tyttö oli kotona. Hän oli iloissaan miesten kotiintulosta, koska oli edellisenä päivänä nähnyt karhun, joka oli istuskellut halmeessa päivää paistattamassa. "Se tietää, että meillä on lehmä", virkkoi Taneli, "ja nyt on se aika, jolloin karhu syö paljon.
Käskin Bendelin puheelleni, hän näytti yhtä viisaalta ja nerokkaalta kuin rehelliseltä kerroin aivan tarkkaan minkänäköinen se harmaja mies on ja sanoin, että hänen hallussaan on muuan aarre, jota ilman minä en mitenkään tullut toimeen. Puhuttuani asian selväksi, kävin noutamaan kultaa ison läjän, koko kantamuksen, ja lisäsin siihen melko joukon jaloja kiviä tiesi kuinka suurenarvoisia.
Vihdoin kuningas kysäsi: "Missä olit tänään puolenpäivän aikana, Leubelfing? Minä kutsuin sinua, ja sinä olit poissa." Paashi vastasi, niinkuin totta olikin, että hän, tuntien aamullisten, mieltä häiritseväin tapausten jälkeen tarvitsevansa vähän raitista ilmaa, oli noussut ratsunsa selkään ja lennättänyt Wallensteinin leiriä kohti, melkein sen kanuunain kantamuksen päähän asti.
Kävin tytön kanssa hakemassa työaseita, ja sitten teimme työtä iltaan asti. Työskennellessämme sovimme niin, että jokainen saa kantamuksen irtimurrettua kiveä, sitten mennään Antin pajaan malmia sulattamaan, sillä varmasti uskoimme, että se oli hopeaa. Sitten viivyimme Antin luona, kunnes hän oli sulattanut ensimmäisen malmin, ja niin saimme hopeamöhkäleen.
Liisan murheen ja huolen kautta oli Anna toipunut tainnoksistaan ja kertoi nyt itkien emännälle, kuinka kaikki oli tapahtunut. Raskaan kantamuksen kanssa jäytyneitä puita Anna oli kotiapäin kulkenut, kun par'aikaa Jaakko tyhjillä vankkureilla oli hänet saavuttanut.
Ruotsalaiset, jotka näkivät suomalaisten ylivoiman, eivät enää uskaltaneet pysyä vaatimuksessaan, vaan ottivat kumpikin kantamuksen lihaa ja lähtivät tiehensä. Juuri kun he poistuivat suolta ja katosivat metsään, sanoi vanha suomalainen: "Pian, pojat! ottakaa pyssynne ja seuratkaa minua!" Hänen äänensä ilmaisi, että nyt oli kiire. Samassa tuokiossa suomalaisetkin olivat metsän peitossa.
Me toiset kulutimme sillä välin aikaamme loikoillen nuotiolla sekä tarinoiden ja syöden porossa hautomiamme nauriita, joita tullessamme olimme muutamasta naurishalmeesta varanneet kokonaisen kantamuksen. Koko se päivä ja seuraava yö kului kuitenkin ilman mitään merkillistä. Aika alkoi meistä rauhattomista metsän ja maantien pojista tuntua jo pitkältä näin yhden ja saman nuotion tulilla.
"On kyllä", virkkoi tyttö, "hän lähetti minut tänne pyytämään sinua tulemaan meille nyt heti; hänellä on varmaan jotakin hyvin iloista kerrottavaa, sillä kuulin hänen sanovan Liisulle kerran tuodessaan metsästä kotiin kiviä kokonaisen kantamuksen: Ei nyt tarvitse Pekan enää kulkea metsiä.
Suomalaisilla oli esivallalta lupa asua ja viljellä maata metsäseudulla, ja jos nyt ruotsalaiset tahtoivat "tappaa heidät", niin sopihan koettaa; mutta jos he olisivat siivosti ja auttaisivat suomalaisia hirvien nylkemisessä, niin nämä antaisivat heille kummallekin kantamuksen lihaa.
Tuskin verkko tälläkään kertaa oli painunut veteen, niin kalastaja alkoi vetää sitä ylös, ja se tuntui vieläkin raskaammalta kuin edellisellä kerralla. Kalastaja luuli taaskin saavansa koko kantamuksen kaloja, mutta pahastipa hän jälleen pettyi, kun verkkoon olikin tarttunut vain kiviä ja liejua.