United States or Cameroon ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kanniaisen Juhokin rupesi itseänsä sievemmästi käyttämään nuorison joukossa, sillä hän selvästi huomasi, ett'eivät neidet ja toiset nuorukaiset hyväksyneet hänen käytöstänsä. Nuoriso piti taas Juhon ennen pitkää samassa arvossa kuin ennenkin, kun näkivät hänen parantaneen elämänsä. Kanniaisen Juho rupesi nyt naima-hommaan. Oli pitäjäässä maan valio, rikas talo, jossa oli Kaisa niminen tytär.
Mikäli nuori viisikolmatta-vuotias mies voi olla kahdenseitsemättä-vuotisen vanhuksen näköinen, sikäli oli Juhokin isäänsä yhtä jäykkä ryhti, yhtä hiljainen ja arvokas. Sitten tarkastelin Emmiä.
Juhokin olisi kysymyksineen ja neuvoineen, että tee työtä. Ja mitä työtä se pianonsoitto on? Tee mitä työtä tahansa, kirjoitti muka Juho! Ei suinkaan hän voi ruveta navettaa luomaan ja vettä kantamaan. Ei Juho raukka ymmärrä! Mutta mihin hän lähtee? Ei suinkaan hän täällä koko ikäänsä voi olla. Eikä hänen haluta olla! Hän lähtisi vaikka heti, kun vain tietäisi, mihin.
Penkille asetuttuani keppuroin ja valittelin yhä äänekkäästi. Sotamiehet, jotka olivat jo asettuneet makuulle, alkoivat kiroilla ja haukuskella. Jatkoin vain ujellustani, kunnes eräs heistä tuli ja tyrkkäsi minua kylkeen sanoen: »Mene matkaasi, senkin hirtehinen, eihän tässä saa untakaan silmiinsä!» Juhokin auttoi minua hätäillen jalkeilleni ja alkoi taluttaa ulos.
Juhokin sanoi muutaman sanan eukolle, mutta ne eivät sisältäneet mitään erityistä kysymystä, eikä hän vastannutkaan mitään.
Hänestä pidettiin kaiken puolin hyvä huoli ja kaikki elämän tarpeet kannettiin hänelle sinne. Kaikki osoittivat setä Juholle kunnioitusta, yksin poika Juhokin. Mutta sairaloinen setä ei kärsinyt häntä. Kylmiä ja tönkeitä sanoja antoi hän vastaukseksi, jos poika Juho milloin yritteli hänelle jotakin puhumaan, usein antoi sairas selvin sanoin tiedoksi, että hän saisi mennä.
Isä ja äiti olivat vain sanoja opetetussa iltarukouksessa, jonka päälle hän supatteli hiljaa oman pienen järkensä mukaan anoen Jumalalta renki Juholle uuden kielen, jolla hän voisi puhua oikein, ja milloin mitäkin hyvää. Harva se kerta ettei hän muistanut forstmestaria, jota Juhokin pelkäsi, ja jolle uhattiin sanoa aina kun Esteri teki jotakin pahaa.
Siksi oli Juhokin kuullessaan kulkusenäänen kiertävän kilparadalla mökkinsä edustalla. Esteri värisi että hampaat kalisivat. »Minulla on kylmä», sanoi hän. »Vie minut mökillesi lämmittelemään. Menen kotia, kun päivä valkenee.»
Kirkkoherrakin jutteli hänelle paljon sekä yksityisistä että yhteiskunnallisista asioista. Ei kukaan näyttänyt muistelewan menneitä aikoja. Juhokin oli tänään oikein iloisella tuulella, joka muutoin oli hänen luonteelleen niin harwinaista. Leena hyöri ja pyöri kaikkialla ja lausui yhdelle ja toiselle wieraista, töittensä wälistä, aina jonkun leikkisän ja mielistelewän sanan.
"Kuinka varas olisi voinut ensinnäkin päästä kamariin ja saada sitten niin lujasti lukitun kaapin auki?" sanoi Lauri. "Näkyypä se voineen tapahtua. Varkailla on ollut oma avaimensa, jolla hän on kulkenut kuin omassa kaapissansa." "Jos ette usko, niin lähtekää katsomaan!" kehoitti leski. Kaikki lähtivät Lauri ja poika Juhokin. Perille päästyä havaitsi jokainen aivan pian lesken puheen todeksi.