United States or Romania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta täällä Joutsenveden vieressä istui pieni poika vaaleampana kuin vuosi sitä ennen; hänen poskensa olivat vielä enemmän vaipuneet eikä hän jaksanut enää ongenvapaa pitää kädessänsä. Kuitenkin oli hän kompuroinut kivelle ja istui siinä ja odotti joutsenia. Siinä istuessaan ja odottaessaan lauloi hän aina laulunsa joutsenista maan päällä ja taivaassa. Oletteko kuulleet sitä laulua?
Monta monta Herran vuotta sitten oli täällä Joutsenveden rannalla pieni tupa, jossa muuan köyhä leski ja hänen poikansa asuivat. Huoneessa vallitsi suuri köyhyys, ja jos leski ei olisi kehrännyt rohtimia ja ansainnut niillä vähän rahaa, ja poika onkinut ja asettanut loukkaita metsälintujen eteen, eivät ne olisi voineet elää.
Toivotan onnea korkeimmasti, varsinkin kun minä luulen että sinä otat pohjoismetsän komppanian, tullaksesi Joutsenveden läheisyyteen, tahi miksi nimitetään se suolätäkkö, jonka sinä kerroit niin erinomaiseksi pienen harmaan tupansa kanssa rannalla. Välistä on tosiaankin vastus olla hyvänluotoinen ihminen; useasti tullaan samaan asemaan kuin silloin, kun
Aurinko paistoi vielä heidän tullessaan tuvan eteen, sillä kesällä pohjoisessa katselee aurinko ympärillensä, johon ei sillä ole talvella aikaa. Ovella seisoi Sakarin muori ja Antti ja kaikki, sillä siellä oli jommoinen joukko lapsia, jotka elivät tuon matalan katon alla. "Jumalan olkoon kiitos ja ylistys", sanoi Anna ottaessaan mummoa syliinsä, "kun vielä kerran näin Joutsenveden!
Merkillistä kyllä, kun katseli maalauksia, tapasi yhdessä nurkassa pienessä taulussa kuvauksen Joutsenveden rannassa olevasta tuvasta; mutta se oli piiloitettu ja riippui siinä pappa Millerin mieliksi; sillä hän oli antanut sen kuvata erään kasvienkeräilijän, jota hän oli auttanut sillä ehdolla, että tunturimatkallansa tervehtäisi ja piirustaisi Joutsenveden ja tuvan.
"Mikä valkoinen tuolla kaukana on, onko se pilvi?" "Ei, Dora, se on tunturi." "Oi, näetkös miten aurinko paistaa tunturille, niin ihanata! Mutta näetkös miten valkenee tuolla kaukana tunturin ylipuolella, miten se ikäänkuin yhdistyy taivaan kanssa? Onko se meidän tunturi?" "On, se on tunturi Joutsenveden luona. Sitä sanotaan Joutsentunturiksi, siellä kun aina lepää lumi kukkulalla."
Sillä aina viimeisiin aikoihin asti on yleisistä varoista annettu pikemmin raha-apuja uuden portin rakentamiseksi Trosan kaupungissa, kuin tien perustamista varten Norrlannissa. Annettella ei ollut lapsuutensa ajoilta muuta muistoa kotimaastansa kuin hiljainen metsä, tietön seutu, pikkunen tupa Joutsenveden rannalla ja lumipäinen tunturi, joka ylentyi yli järven.
Mutta nuori joutsen katosi ja joutsenet lentivät tiehensä ja maja vaipui tomuksi; ja Joutsenveden pohjalla lepää kultarengas, jonka näkee kuun paisteessa, mutta jota ei kukaan voi saada sieltä. "Mitä pidätte siitä sadusta?... Se olisi jotain, jos Antti taitaisi onkia ylös sen renkaan, kuljeskellessaan ympäri järveä; sitten tulisimme rikkaaksi ja ylhäisiksi, emmekä olisi paljaita raukkoja!"
"Ei, Dora kulta, ei kertaakaan Joutsenveden luona, joka on yhdeksän pennikulman päässä aivan tunturin kupeella. Siellä kenties lankeaa lauha kesäsade hiljaisesti, samalla kun lumi ryöppyää ympäri vuoren kukkuloita ja tunturituuli ulvoo vuoren onkaloissa."
Sepä oli jotenkin vaikea saada; sillä Annette oli, se on tunnustaminen, oikeastaan ei mikään muu, kuin vallaton, itseluuloinen lapsi, joka ei vielä ollut käsittänyt mitään varmaa aatetta, vaan oli oikkujensa johdettavana. Ainoa mitä hän suorasti mietti oli ajatustensa Joutsenveden tuvassa lenteleminen; mutta se oli hänelle kahdesta syystä vastenmielinen.