United States or Martinique ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hellävaroen hän ikäänkuin sulkee sisimpämme käteensä, karistaa siitä pois paljo ja osoittaa sitte meille: katso, noin paljo hyvää oli sinussa. Luulen, että moni pyhäkössään palvelee tällaista tyttölasta, vaikka me »huvittelemme» toisten naisten seurassa. Nyt en tahdo kirjoittaa enää. Elämä on taas ollut vähän paremmalla puolella. Koetan tehdä työtä. Olen ollut uskoton tytölleni, ja olen yhä.
Suokaa, hyvä herra, että toivotan teille onnea avio-liittoonne, ja että samalla myös tarjoan teille siihen nöyrää apuani. Minä vakuutan teille, että tästä neidosta saatte kunniallisen puolison; ja teille, neiti, sanon, ettette parempaa miestä olisi voineet valita. Tämä herra ei näytä pahan-ilkiseltä aviomieheltä. Jaa, hyvä herra, tahdon olla ystävänne, ja me iloitsemme ja huvittelemme yhdessä,
Minulla ei ole mitään työn tekoa vastaan, mutta, tuhannen vietävä, pitäähän sitä huvitellakin." "Me huvittelemme äärettömästi", sanoi Mathieu osoittaen talonpoikaiskeittiötään, joka sulki sisäänsä heidän suloisen perhe-elämänsä.
Minäkään en ole aivan aikani herra. Mistä olosuhteista! väitti vastaan Jyrkkä. Olethan sinä huvittelemassa niinkuin mekin. Ja tänä iltana me, totta jumaliste huvittelemme! Viini näkyi kihahtaneen hänen päähänsä. Hän tuntui kokonaan unohtaneen, ettei Johannes ollut Parisissa yksin ja että syvä yhteiskunnallinen juopa erotti heidät ja heidän lähimmän ympäristönsä toisistaan.
He olivat tervehtineet toisiaan, Aura ääneti ja hervottomalla kädenliikkeellä, Jyrkkä voimakkaasti ja meluisasti. Mekin olemme pistäytyneet vähän Parisiin tässä, selitti hän tyytyväisenä. Huvittelemme täällä pari päivää ja elämme oikein herraskaisesti. He olivat olleet Brysselissä, sosialistikongressissa, jonne puolue oli heidät edustajinaan lähettänyt.
Tokkohan se on niin tarpeellista. Ja menemme nukkumaan? Sitten kun he ovat tulleet kotiin, hymyili Liisa. Mutta eiköhän niin tapahtune. Johannes tarttui lujasti hänen käteensä. Ei, Liisa, hän sanoi. Nyt me huvittelemme. He huvittelevat siellä, me täällä! Mielestäni sinäkin kaipaat jotakin virkistystä. Minä? kysyi Liisa vavahtaen. Mitäs minusta! Siitä puhumme sitten, sanoi Johannes.
"Minä vaan tahdon sinun tähtesi ja minun itseni tähden sanoa, ettemme me saa olla itsekkäitä, että meidän täytyy ilomielellä antaa osastamme muillekin silloin kun me huvittelemme ja nautimme elämästä. Voi sentään, Erland, ihminen tulee niin pian itsekkääksi.
Ehkä se, jota nyt haluat, juuri on senlaatuista. SYLVI. Järjellistä tai järjetöntä sama se, kun elämäni onni siitä riippuu. ALMA. Tuota minä en usko, Sylvi kulta? Mutta emme huoli väitellä niistä asioista. Jätämme nuo kaikki huomiseen. Tänä iltana tanssimme vaan ja huvittelemme. Emme välitä mistään muusta. Kas niin, tule pois nyt. Tästä lehtimajasta ei meitä löydä kukaan.
»Nyt viivytte täällä koko päivän, eikö niin?» »Se riippuu teistä», sanoi Nymark. »Hyvä. Silloin ette mene pois, ennenkuin myöhään illalla.» Alma huomasi, että. John vähän kummastellen häneen katsoi. Mutta hän ei ollut siitä millänsäkään. »Ja me huvittelemme oikein sydämmen pohjasta. Unohdamme pois kaikki ikävyydet, kaikki maailman murheet.