United States or Chad ? Vote for the TOP Country of the Week !
Yksin ei kaupungille milloinkaan ja lukkojen taakse, kun lähdemme kotoa pois. ELISABETH. Elä mene, Henrik liian pitkälle. Semmoista vankeutta hän ei voi sietää. PASTORI. Niin minä kyllä arvaan, että sinä asetut puolelle. Mutta se ei auta, elä koetakaan, minä varoitan jo ajoissa. Tarpeeksi kauan olet sinä saanut häntä hemmotella. Nyt näet, mihin se on vienyt. Kaikki lapset olemme menettäneet.
Sitten jatkoi hän palaamatta äskeiseen: "Jos minä olisin edes voinut tehdä työtä viimeisiin hetkiin asti. Mutta tällä kertaa olen minä niin heikko, että minun on täytynyt olla pois työstä jo kaksi viikkoa. Ja minä en tosiaan saa hemmotella itseäni, minun täytyy lähteä täältä niin pian kuin voin, jos olen terve tai en. Pienokaiset odottavat minua kotona.
Taitavat olla samoja, joiden luona olin juoksupoikana muutaman viikon, silloin kun kävin Karjalassa tätini luona. Mutta minä en aio kumarrella kultaa enkä korkeutta. En toden totta aio lähimmäisteni heikkouksia hemmotella.» »Ei», sanoi siihen äiti, »ei muuten, kuin jos rakkaus sitä vaatii.» »Niin rakkaus sitä kyllä tarvitaan, mutta tunteemme saattavat meitä pian veltostuttaa.
"Väkevämmät kestävät kuusi ja seitsemän vuotta, heikommat pari kolme. Minä en huoli heitä säästää. Kulukoot! kyllä minä ostan uusia. Se käy kaikkein halvemmaksi ajan pitkään. Ensi aikoina oli minullakin tapana heitä hemmotella, antaa rohtoja ja peitteitä heidän sairaina ollessansa ja pitää heitä siistissä vaatteissa. Mutta ei se kannattanut. Siitä oli vaan kulunkia ja vaivaa.
Jos et heti suoraan vastaa kysymyksiin, hyvä herra", jatkoi Bengt kääntyen Sveniin ja nipistäen häntä korvasta, "niin saat, niin pitkäsäärinen kuin olet, maistaa keppiä; haluatko?" "Bengt, Bengt!" huusi Ester. "Vaiti, Ester, syntiä ei saa hemmotella kuinka kohteli Herra Jeesus vaihettajia templissä?... Vastaa, Sven, tahdotko maistaa keppiä?"
Sen kuultuaan sanoi Aappo: "Olen aina rakastanut sen talon väkeä ja erittäin Simoa, he eivät pahaksi panne, jos tulen Simoa vartioimaan, vaikka tiedän, että Tapani minua vainoaa kun en voi hemmotella hänen ulkokullaisuuttaan. Olen itse kerran ollut viheliäinen viinan uhri eikä sentähden ole minulle rakkaampaa tehtävää, kuin pelastaa Jumalalle yhdenkään sielun viinapirun kauheista kahleista."
Semmoisia vanhoja, kuluneita tuoleja me olemme hänelle antaneet, ja mimmoinen sohva... Mutta, Issa kulta, ihanhan siinä on reikiä syrjissä... Jumalan kiitos, nyt voimme järjestää hiukan toisin..." "Mutta me emme saa hemmotella häntä, Erland", vastusti Lovisa innolla, "ehjä sohva hänen täytyy saada.