United States or Zimbabwe ? Vote for the TOP Country of the Week !
Yölamppuni punaisen sytytän ja hiirin työn ääressä ma valvon, runoilija-haamuna. On sallimus kolkko mun elämäni aamuna. Mut ylläni kuulen ma rohkaisevan viirin. Ja eessä näen runoilijain runoilijain piirin: sen ystävän, jolla on otsa kuin maamuna, vitseillä kuin Heine, on lyöty veriraamuna, ja Danten ja Boccaccion keralla Shekspierin He hymyilevät minulle, nuo nerot vähätuloiset.
Kaks lempiväistä milloin Eroaapi toisistaan, On murhe suuri silloin, Suru suurin päällä maan; Ja kaihon ääni soipi vain: »Hyvästi ijäks, armahain!» Kun tunsin, että multa Eroaisi armas pois, Oli niinkuin päiväkulta Kadonnut taivaalt' ois, Ja outo kuiske kuului vain: »Hyvästi ijäks, armahain!» Kaikuja muilta mailta I, 1907. H. Heine. Hiljaa helkkyy sielussain Armas sävelkaiku.
Nerokas Heinrich Heine virkkoi entisiä katkeria kokemuksiaan muistellessaan: Roomalaiset eivät olisi milloinkaan maailmaa valloittaneet, jos heidän olisi täytynyt opetella omaa kieltään. Mutta siihen heillä oli aikaa, koska he jo lapsuudesta tiesivät, mitkä esinesanat muodostavat kohdantonsa im-päätteellä. Emme suinkaan kuulu kreikan- ja latinankielisten kirjailijoiden tutkimisen moittijoihin.