United States or North Korea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Se avattiin tuolle pienelle joukolle, jonka luku oli karttunut lähes toisen verran. Vähän matkan päässä, missä vuorisola aukeaa kuilun tapaan, oli neljäs Bartolomeon pojista. Ber'in luona viides. Lähellä Aigle'ä kuudes, vanhin, Fritz. Näyttäen vahvaa linnoitusta, jonka ikkunat yön pimeässä loistivat, hän sanoi: "Tuolla ne ovat. Kuulkaa, kuinka ne hoilaavat ja nauravat, nuo roistot!"
He olivat seisoalla kaikki viisi; kaikki viisi yhtyivät yhteiseen syleilykseen ja kertoivat yhteen ääneen: "Ystäväsi, veljesi!" Vaan keitä olivat nämä neljä tuntematonta? Villon sen kenties olisi saanut tietää, mutta samassa eräs Vallisilainen partiokunta lähestyi heitä Bartolomeon johdolla.
Novitio oli kuuden-toista vanha, hän oli Sveitsiläinen, eikä tahtonut enää jättää kasvatus-isäänsä. "Matkaan siis!" runoilija huusi. "Pois sotaan! ja minä mukaan!" "Me mukaan!" oikaisi Troussecaille, joka jo seisoi hänen sivullansa. Ankara vihan ja koston huuto tukahutti kaikki muut äänet. Huuto oli Saint-Pierre'n asukasten, jotka jo järjestyivät Bartolomeon johdon alle.
Ehkä se muiden lisänä on kylläkin hyvä sotamies." Frey näytti ymmärtäneen. Se haukkui ikäänkuin voittoriemusta ja loikkasi eteenpäin. Yhdeksän aikana, yön pimeässä saavuttiin Martigny'n yli kohoaville kukkuloille. Vähän savua ja viimeinen punertava hohde pimeyden keskellä oli ainoa, mitä enää oli jäljellä Bartolomeon rauhallisesta kodosta.
Vaan ei mikään voinut vastustaa Bartolomeon ja hänen Vallisilaistensa kostavia kirveitä, Villon'in ja Troussecaille'n aivan ranskalaista raivoa ja Starck'in hirvittävää nuijaa, joka maahan sulloi, tappoi ja musersi kaikki, mitä sen tielle sattui. Yhä etupäässä, hän syöksi portaita ylös ja ryntäsi vuorostaan juhlasaliin. Italialaiset näyttivät olevan voitolla. Useampia Berniläisiä oli kaatunut.
Vaan tuollahan alhaalla jo on Lucern." Tosiaankin, vene oli juuri kiitänyt, vahto korkealla kokassa, viimeisen niemekkeen ohi, ja nyt tuli näkyviin joukko valkeita, jotka loistivat sumun keskeltä. Vähän ajan päästä astuttiin maalle. Annamme nyt matkamiestemme samota eteen-päin, niinkuin Troussecaille tätä heidän kulkuansa nimitti, ja siirrymme suoraan Bartolomeon majaan.
Toisella puolen karkea Herman jutteli matalalla äänellä Bartolomeon ja hänen poikansa kanssa, toisella taas Diesbach Starck'in ja Fridolin'in kanssa. "Munkki", Diesbach sanoi, "mistä tulee tuo suuri ystävyytesi minua kohtaan?
Kuitenkin, voipa sitä vielä tuumailla. Tule hakemaan minua tunnin päästä ... ja nyt, saata tämä vieras toveriensa luo. Tuotakoon heille, mitä parasta löytyy... Ai! muistanpa juuri nyt, että tuosta akkunasta luulin nähneeni teidän seurassanne pyhissä-vaeltajan Bartolomeon. Hän on Valisilainen. Siinä olisi oiva opas; koettakaa saada häntä mukaanne." Vähän aikaa jälkeenpäin asia oli päätetty.