United States or Chad ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kaikille tuntui suoranaiselta taivaanlahjalta Susanna-muorin ilmestyminen ruokasalin kynnykselle. Hän tuli yhtä hiljaa kuin tavallisesti. Hän oli herännyt auton puksutukseen, tehnyt tulta ja pukeutunut. Huomattuaan, että tohtorilla oli vieraita, hän tuli kysymään, pitikö laittaa teetä tai tarvittiinko häntä muuten johonkin. Paavo Kontio katsoi kysyvästi vieraisiinsa.
Mooses ja Anna istuivat auton perään ja Joeli Annan syliin. Martta asettui konetta hoitamaan. Ajettiin Helsinkiin päin vievää tietä, väliin aivan junan nopeudella ja väliin, missä näkyi mielenkiintoisia sodan jälkiä, ajettiin aivan hiljaa.
Koko tuo Kuusiston juttu oli tipahtanut kuin taivaasta hänelle! Hänellä oli ollut eräitä tehtäviä maaseudulla Helsingin läheisyydessä, jotka olivat häntä myöhään yöhön viivyttäneet. Hän oli ajanut tuulessa ja sateessa yöjunalle, tie oli vienyt Kontiolan linnan ohi, hän oli nähnyt tulta akkunoissa ja kuullut auton pihalla puksuttavan.
Yksi sellainen joukko oli pysäyttänyt sen auton, jolla Shpalernajan vankeja vietiin sotaoikeuteen, mutta laskenut sen sitten menemään. Tämän kuultuaan on toverini täydessä barrikaadi-kunnossa. Pitäen olematonta punaista lippua edessään marssii hän ympäri lattiaa ja laulaa internatsionalea. Väkevänä käy hänestä ulos "revaljutsionnyj duch".
Antti vihelsi auton, auttoi tytön siihen, nousi itsekin ja odotti määräystä, minne ajettaisiin. Hänen päähänsä pälkähti jo sekin ajatus, että tyttö ehkä oli ruvennut voimaan pahoin ja tahtoi häntä kotiin-saattajakseen. Minne ajetaan? hän kysyi. Minne? kysyi Betty, ikäänkuin kummastuneena niin typerästä ja yksinkertaisesta kysymyksestä. Tietysti teidän luoksenne.
Mikko tilasi auton, meni Helsinkiin. Sakris aherteli monta tuntia... Katseli entistä useammin kelloaan. Lopulta hän tuli huvilaan ja sanoi: Kuulkaas nyt, täti! Minun täytyy tänään lopettaa ennen kuin oikein passaisikaan! Sakris ei joutanut odottamaan edes päivällistä; ei, ainoastaan pariin voileipään hän tyytyi... Olisi tyytynyt lähtemään vaikkapa ilman ruokaakin.
Epäilemättä täytyi siinä olla ihmisiä, joiden oli välttämätöntä juuri nyt tavata häntä. Joku varjo vilkahti auton lamppujen ohi. Tuskin ne löytäisivät edes sähkönappulaa. Mutta tietysti ne olivat huomanneet hänet valaistusta ikkunasta ja odottivat nyt, että hän tulisi ja avaisi heille. Hän heilutti kynttilää kahteen kertaan edestakaisin, merkiksi että hän oli nähnyt heidät.
Rillat lähtivät vierimään päivänpaisteista, yöllisen sateen jälkeisistä vesilammikoista kimaltelevaa maantietä, jonka hiekassa vielä siellä täällä näkyivät tuoreet auton jäljet. Tuo ei ole hyvä, mutisi Jaakko Jaakon-Lauri, niitä sateenvarjonsa kärjellä osoittaen. Mutta jumalan kiitos, meillä ei ole Sherlock Holmes'eja. Paitsi me kaksi, hymyili Paavo Kontio.
Juuri tuonnoittain, ilmojen lämmitessä, tuli hän tänne Helsingistä. Asumaan täällä muutamia päiviä kerrallaan. Tänne syrjäiseen rantaan on hyvä tyhjentää meren saaristosta, tuolta oikealta, saapuvat moottorit, jotka tuovat pirtua. Ja Helsinkiin pääsee täältä nopeasti ... läheisessä huvilassa on puhelin, sillä voi tilata kiitävän auton.
Rohvesoorilta repposet? Vai neiolta rukkaset? Niin kesyttää maalima karhunpoikaa. Karhunpoikaa. 3 Kohmelo Satehinen aamuyö. Jossain kello kuutta lyö. Astun kotiin juomingeista. Käydä voin mut en voi seista. Harvat on ne kulkijat jotka vastaan sattuvat: Konstaapeli. Lantakuski. Kuuluu auton ammahduski. Rientää kiirein askelin työhön proletaarikin. Hetkeks seisomahan jääpi. Kulmiansa rypistääpi.