United States or Saint Helena, Ascension, and Tristan da Cunha ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hänen isällänsäkään ei ollut mitään liittoa vastaan, vaan hän välttämättömästi tahtoi minua Mäkelään kotivävyksi, kun hänen poikansa kuului vielä olevan pieni." "Et suinkaan sinä siihen suostunut; miten sitte omat vanhuksesi täällä tulisivat toimeen?" "Täytyi minun siihen tuumaan taipua, sillä se Anna-Leena on ihan kuin minua varten luotu.
Ihmeen rohkeasti ja selvästi sanoikin Kaaperi: "pannaan nyt aluksi vain: hyvä Anna-Leena!" "Hyvä, se on kirjoitettu", sanoin minä. "Kirjoittakaa sitte: isä joko se on paperilla isä oli Kajaanin markkinoilta tullessaan ollut teillä yötä ja nähnyt sinun leipovan. Sanoi hän haastelleensakin kanssasi.
Niissä tapasin myös nimismiehen mamselin, jota näytti minua nähdessään hyvin imelästi naurattavan. Hän muuttui kuitenkin hyvin vakavaksi, kun minä en ollut millänikään, ja selvä sääli kuvautui neiden kasvoilla minun tuumiessani: "ei olisi pahemmaksi, jos herrasväkikin käyttäisi kihlautuessaan järkeänsäkin, niinkuin Kaaperi ja Anna-Leena tekivät."
Vasta pari viikkoa Juhanuksen jälkeen muistin sen, kun Kaaperi eräänä iltana taas tuli minua tervehtimään. Puoleksi todella, puoleksi pilalla kysäsin häneltä miten pitkälle asia oli edistynyt. "Kyllä siitä nyt kauppa rupeaa syntymään," vastasi Kaaperi kummastuksekseni. "Anna-Leena oli isinensä Juhanuksena meillä yötä. Yön seutuna tuumailin hänen kanssansa kaikki valmiiksi.
Kaaperi vain yhä pudisteli päätänsä arvellen: "eihän Anna-Leena sitä ymmärtäisi enempää kuin minäkään." Kehotin siis hänen itsensä miettimään jotakin kaunista. Kaaperi muuttui hyvin totisen näköiseksi, kynsi korvansa taustaa ja mutisteli suutansa tuokioisen aikaa.
"Ja pieni Maija pannaan myös kouluun," lisäsi Anna-Leena, "ettei hänen tarvitse ympäri pitäjästä juoksennella kirjeitänsä luettamassa, niinkuin minun täytyi tehdä." Niin kosi ja niin eli Kaaperi Meriläinen onnellisempana kuin moni koreammasti kosinut, sillä hän rakasti Anna-Leenaansa ja perhettänsä, niinkuin Jumalan sana käskee.
Minua tuntuvasti harmitti, kun en jo ennakolta tarkemmin tiedustellut osasiko Anna-Leena itse kirjoitusta lukea, mutta sitä oli nyt enää myöhäinen katua. Kaikki naapuripitäjäläiset pitivät siis minua suurena velikultana, joka huvikseni tein pilaa viattomista ihmisistä.
"Anna-Leena sanoi oikein itkeneensä, kun nimismiehen mamseli oli sen hänelle lukenut ja kun siinä oli sanottu, että minä rakastan häntä koko ikäni, niinkuin Jumalan sana käskee. Siitä sanoi hän huomanneensa, että minulla on täysi tosi mielessä, eikä asiassa ole mitään petosta tahi narrin peliä."
Sitä en niistä kuitenkaan saanut, sillä paperit olivat täpösen täynnä lauseita: "korkeasti kunnijoidettava Anna-Leena; hellästi rakas Anna-Leena; sangen siiveä tyttö" ja muuta semmoista, mutta sitä pitemmälle ei Kaaperi ollut kyhäyksissään päässytkään. Viimeinkin otin eteeni arkin postipaperia ja kynän käteeni aikoen kirjoittaa sanasta sanaan, mitä Kaaperi käskisi. "Aletaanpas nyt", sanoin minä.