United States or Eswatini ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Hän kuoli ennen kun unelmansa toteutuivat, mutta vielä kuolinvuoteellaankin uneksi hän saavansa lämmitellä vanhan kuningasvallan päivänpaisteessa. 'Olen ollut uskollinen kuolemaan saakka, kuiskasi hän kuollessaan. Silloin oli tyttärensä kahdentoistavuotias; se oli 1813, samana vuonna jona Napoleonin tähti laski. Minä olin ainoa, joka itkevän tytön tukena olin hänen kuolinvuoteensa ääressä.
»Mihin aikaan ulottuvat tiedonantonne?» »Vuoden 1813 kevääseen.» »Ja silloin?» »Menin sotaväkeen.» »Voitteko sen todistaa?» »En». »Valitan syvimmästi mutta von Schrandenin nimeä ei ole luetteloissa.» »Minulla oli toinen.». »Baumgart?» »Niin.» »Miksi niin?» Boleslav puri huulensa yhteen. Syntyi äänettömyys. »Ahaa!» kajahti voitonriemuinen ääni ikkunan luota.
V. 1812 pääsi hän v.t. majistraatin sihtieriksi Haminassa, kunne 2 p. jouluk. 1813 sai, porvariston yksimielisestä kutsumuksesta, voimistuskirjan majistraatin-sihtieriksi Viipurissa, josta virasta hän v. 1840 otti eronsa, ja vietti senperästä loppu-ikänsä suomalaisen kirjallisuuden hyödyksi ja rauhassa. V. 1810 painatti hän ensimäisen suomalaisen kirjansa, nimeltä »Kirjoituksia», Turussa.
Syntyi Juvan pitäjässä Savossa 30/10 1793, tuli 1813 Turun yliopistoon ja harjoitti v:sta 1817 opintoja myöskin Upsalassa, V. 1823 papiksi vihittynä, tuli hän 1833 Juvan kappalaiseksi, jossa pysyi kuolemaansa asti 10/4 1866. Poppiusella oli oikea runon henki ja hänen runoelmansa ovat kaikki sujuvia ja kauniita.
Skolande Utslag i målet, jemlikt fleste rösterne, uppsättas och Actors exemplar deraf Landshöfdingen i Wiborg tillsändas». Helmi-kuuta vuonna 1810. Vuonna 1812 15:tenä p. Huhti-kuuta Magistratin Sihtierin siaiseksi Haminan kaupunkiin tultua, pääsi hän siintä 2:sena p. Joulu-kuuta v. 1813 Magistratin Sihtieriksi Viipuriin, niin kuin myös 4:tenä p.
Tämä oli sama kirkkoherra Götz, joka 1813 vuoden maaliskuulla oli kulkenut talosta taloon, alttariristi kädessään ja rummunlyöjä jälessään kehottaen schrandenilaisia pyhään taisteluun. Ja jollei hän olisi Königsbergiin marssittaessa tiedotonna vaipunut tien oheen, kuka tietää, eikö hän olisi seurannut pitäjänsä asemiehiä taistelutanterellekin.
Sen johdosta on Gripenbergiä syytetty taitamattomuudesta, vieläpä, tosin aiheetta, pelkuruudesta ja kavalluksestakin. Hänellä ei ollut pääjohtajan kykyä, mutta hänen tunnollisuuttaan ja urhoollisuuttaan ei voida epäillä. G. oleskeli sodan loputtua osaksi Suomessa, osaksi Tukholmassa ja kuoli siellä 1813. Grönhagen, Juhana Aadolf, synt.
Tuo hirmuinen sodan seuraaja, jonka hengähdys jo toi surmaa ja ahdistusta, nosti nyt kalmankarvaista, inhoittavaa päätänsä ja otti osansa tässä maailman riidassa. Paaston aikana 1813 tuli hirmuinen vieras myös Männikön kylään ja majautui ensinnä Ojamyllylle. Renki Hannu rupesi valittamaan viluansa ja päänkipua.
Hän oli sen jälkeen muutamia vuosia Ruotsissa, Vermlannissa, maaherrana. Erosi siitä virasta 1813, eli sitten yksityisenä miehenä ja kuoli 1823. Virran eli Koljonvirran tappelu oli merkillisimpiä ja loistavimpia voittoja sodassa; siinä taisteli 1,400 Suomalaista 6-8,000 Venäläistä vastaan.
»Voipi olla», sanoi Swart. »Mutta musikantit sanoivat, että vanha Blücher seisoo täällä jossakin, ja hänet minä mielelläni tahtoisin nähdä. Tosin hän seisoo myöskin Rostockin torilla, mutta minä tahtoisin sentään nähdä, miltä hän täällä näyttää.» Saksan vapautussodan 1813 14 sankareita.