United States or Iraq ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sen nojalla oli keisarin ulkopolitiikka, hänen ainoan poikansa kuoltua 1716, yksinomaan tähdännyt hänen vanhimman tyttärensä Maria Teresian perintöoikeuden turvaamista, eikä hän ollut pelännyt uhrauksia tätä päämaalia saavuttaakseen.
Affleck'in vaimo, seitsemän lasta ja seitsemän palvelijaa vietiin vankina Venäjälle, josta eivät palanneet. Kerrotaan, ettei Affleck huolinut maksaa lunnaita heistä. Itse hän nytkin säilytti henkensä, kun sattui olemaan matkalla etelä-Suomeen. Leikattiin vuosiluku 1716. Oli heinänteon aika. Mutta vähän oli Lieksan kylässäkin luokoväkeä, vielä vähemmän niittomiehiä.
Eeva, sanoi Bertelsköld liikutettuna, tiedätkö, että nyt olet amatsoonien maassa, joilla, sen mukaan kuin Messenius ja Rudbeck väittävät, ennen vanhaan on ollut valtakuntansa ja oikea pesäpaikkansa täällä Kajaanissa? Kuka heistä on vetänyt sinulle vertoja rohkeudessa? Oli paukkuva pakkasaamu tammikuussa 1716.
Hänen haavoitettu kätensä ei ollut vielä parantunut. Kaksintaistelu! Jumala sinua varjelkoon! Ja sinä olet tappanut vastustajasi! Miksi et kohta sitä sanonut? Meidän täytyy nyt ajatella sinua. Maltahan! minä olen vähän tottunut haavoja sitomaan. Minulla oli hyvää aikaa harjaantua siihen v. 1716 Kajaanin linnan piirityksessä.
Silloin, näin jatkoi Eeva, saimme eräänä päivänä kesäkuussa 1716 linnanpäälliköltä luvan vartioituina lähteä linnasta yhdessä ystävämme rovasti Cajanuksen, hänen perheensä ja Topiaksen kanssa. Me kävelimme noilla autioilla kaduilla; kaikkialla kohtasi meitä hävityksen kauhistus!
Jesper Svedbergin "Schibbolethia", pain. Skarassa 1716; esipuhetta. S. oli pispa Skarassa, jonka pispan istuimella Jusleniuski vihdoin kuoli, heitettyänsä isänmaansa, sodan pelosta. Ensimäinen Suomen kirjallishistoriallinen teos painettiin Tukholmissa v:na 1719.
Ne ynnä parikymmentä vankia sain onnellisesti kuljetetuksi Tukholmaan, jonne saavuin marraskuun lopussa. Tuomani saalis jaettiin kolmia amiraliteetin, miehistön ja minun kesken. Vuoden 1716 sotatoimet merellä päättyivät tähän, ja minä jäin Tukholmaan talvea viettämään. Hänen majesteettinsa kuninkaan puheilla.
Pääkaupunkiinsa hän ei kuitenkaan koskaan elävänä palannut, vaan majaili yhä edelleenkin Skoonessa, jossa hänen kerrottiin puuhaavan uutta sotaretkeä. Siellä, Lundin kaupungissa, sain minä sitten kunnian kahteen erään olla hänen puheillaan. Mutta kerronpa asiat järjestyksessään. Kuten sanottu, saavuin Tukholmaan marraskuun lopulla 1716.
Huhtikuun 16 p. 1716 nimitettiin minä vänrikiksi, niinkuin ennen luvattu oli, ja lähetettiin taas Suomeen. Matkarahaksi annettiin 30 riksiä. Suomalaisten talonpoikain seurassa läksin Turkuun päin; ja matkalla sain kuulla että venäläinen armeija odotti amiraali Apraksinia sekä hänen käskyjänsä laivaston suhteen.
Vuosi 1716 oli jo alkanut, rauhasta ei ollut tietoa enempää kuin ennenkään ja minua vartoi siis vielä moni rauhaton retki ja seikkailu. Mutta niitä vartenhan olin luotukin ja vaikka morsiameni nyt olikin turvassa Tukholmassa, paloi mieleni sentään isänmaahani. Talvi alkoi kallistua jo kevääseen, kun levon ja lemmen aika minulta taas täksi kertaa päättyi.