Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
Maaliskuun 4 päivänä jaettiin pataljoonallemme H. K. Suuriruhtinaan ylipäällikön lähettämät P. Yrjänän ritarikunnan ristit alipäällistölle ja miehistölle kaikkein eteläpuolella Balkanin tapeltujen tappelujen johdosta. Niitä annettiin meidän komppanialle kuusitoista.
Eerik Yrjönpojalle hän sanoi: "Kun annat maksun nahoista, niin anna tuolle suomalaisukolle pari kirvestä kaupanpäälliseksi". Kääntyen Yrjänän puoleen herttua sanoi: "Käytä nyt vain niitä kelpo tavalla ja pidä huolta siitä, ettet laske kulovalkeaa metsään kaskea polttaessasi, sillä jos sen teet, joudut minun kanssani tekemisiin."
Yrjänän vapaassa vallassa oli joko tulla toiste uudestaan tai jäädä odottamaan, hän saisi mennä lämmittelemään renkitupaan. Tätä seikkaa ei pitkän matkan päästä tullut suomalainen ollut ajatellutkaan. "Vai ei ole kotona!" mutisi hän itsekseen istahtaen kelkkaansa pyyhkien hikeä otsastaan. "Ei kotona! Minä saan mennä renkitupaan. Kunpa edes tietäisin missä se on, ja niin paljon väkeä kun täällä on!
Sen jälestä saimme käskyn asettua, se puoli pataljonaa eli ne komppaniat, jotka olivat vapaana etuvartioketjusta, täysissä varusteissa kolonnaan pääpatterin edustalle. Sen tehtyämme tuli pataljonamme komentaja översti Sundman ja kutsui rintaman eteen kaikki valitut eli ritarikandidaatit, lausuen; "H. M. Keisari on lähettänyt pataljonaamme muutamia P. Yrjänän ritarikunnan ristejä suosiolahjaksi Pravetzin tappelun johdosta urhoollisuudesta. Ja koska nämät ovat ilmoitetut, viitaten meihin, ne saaviksi, niin eläköön pataljonassamme aina urhoisuus ja onnea näille uusille ritareille hurraa!" Raikkaat hurraahuudot kaikuivat riveistä.
Nyt tehtiin kulkujärjestyksessä sellainen muutos, että Mattu kulki etunenässä tytön kanssa, sitten karja, jota ajoi eteenpäin nyt kahdeksanvuotias Jussi. Heikki keihäineen ja jousineen jäi Yrjänän toveriksi. Miehet olivat varustautuneet taisteluun. Uskollisesti he pysyivät paikoillaan, kunnes aurinko paahtoi helteisesti ja Mattu oli päässyt muutaman tunnin matkan heistä edelle.
Mutta jos hän niin on, vaikka hän olisi köyhin kaikista, jotka ikänä ovat pujottaneet miekkavyönkielen soljen läpi, on hänellä sittenkin oikeus pyytää teidän kättänne. Sen vannon pyhän Yrjänän, herttuaallisen kruununi ja tämän ritarimerkkini kautta! Haa, jalot herrat», lisäsi hän, kääntyen läsnäolevien ritarien puoleen, »tämä päätös toki luullakseni on ritarisääntöjen mukainen?»
"Sinä lupasit minulle, että linna tänään antautuisi", herttua kiukuissaan tiuskasi. "Pyhän Yrjänän kautta! aiotko pitää minua pilkkanasi?" "Teidän ylhäisyytenne", Lothringilainen vastasi, "minä toivon vielä voivani pitää, mitä lupasin.
Nyt varas saisi tulla, ja niin se tekikin heti seuraavana yönä. Huomisaamuna Heikki sai saaliikseen runsaasti lohenmulloja ja vielä saukon kaupan päällisiksi. Saukon nahka on varsin kallisarvoinen; eipä sen vuoksi ollut hullumpi juttu saada sellainen arvokas otus niin helpolla. Myöskin Yrjänän pyydyksillä oli ollut näpistelijöitä.
Seuraavana päivänä oli myrsky melkoisesti asettunut, mutta päätettiin sentään olla lähtemättä eteenpäin; sen sijaan piti Yrjänän lähteä poikien kanssa syötävän hankintaan. "Lähdemme takaisin samalle laajalle suolle, jonka yli kuljimme tulomatkalla; sieltä löydämme ainakin riekkoja. Antti, ota sinä Heikin jousi, niin teemme, minkä voimme", virkkoi Yrjänä.
Siksipä hän pitkästyikin odotellessaan Yrjänän kotiintuloa ja toivoi edes vähän pellavia kehrätäkseen. Aika kului kumminkin. Huhtikuun aurinko kävi yhä lämpimämmäksi, päivät venyivät pitemmiksi ja keskipäivällä suli lumi katolta. Heikki oli ensin kaiket päivät metsässä ampumassa ja pyydystämässä otuksia, mutta hänellä ei ollut sanottavaa onnea, niin että hän oli muutamia päiviä pysynyt kotosalla.
Päivän Sana
Muut Etsivät