Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
Ilma oli kaunis ja raitis, järvi kirkas kuin peili, ja auringon säteet kimaltelivat veden pinnalla. Kun ilta tuli ja aurinko laskeutui, istahdin minä rantakivelle yksinäni, ja katselin järvelle päin. Silloin tuntui minusta niin kummalliselta.
Voittavi joka sydämen. Minä niinkuin pilven varjo taivaan rantoja vaellan itken niinkuin illan kaste, yksinäni yön kesäisen, haihdun aamun auetessa. Tahdon siivota sirosti Tieran ... Tieran morsiolle, painelen hyvästi patjat, jotta nukkuu nuori impi, unta kaunista näkevi. Arvanneeko hän mitänä? Taivas auta! Tuoss' ovat he. Kuudes kohtaus.
Kaksi sotamiestä veivät minut pihan poikki linnanpäällikön taloon, jäivät itse eteiseen ja laskivat minut yksinäni sisään. Minä astuin jotenkin avaraan saliin.
Jos kuolen yksinäni, niin minä voin kuolla niinkuin miehen tulee jos hän astuu mestauslavalle minun rinnallani, niin minun sydämeni ei kestä minä tulen kuolemaan pelkurin kuolemaa! Minä olen elänyt hänen elämänsä edestä antakaa minun kuolla sen edestä, ja minä kuolen onnellisena!" Hän koetti puhua enempää, vaan hänen kiihoituksensa rajuus esti sen.
Pikku, kaunis Ester, hennotko jättää minut yksinäni tähän erämaahan? huudahti nuori luutnantti hänen jälkeensä, hämmästyksissään tästä odottamattomasta kohtauksesta. Ei kukaan vastannut. Bertelsköldistä näytti niinkuin tuo oikullinen tyttö olisi kätkeytynyt muutamain askelten päähän erään ison kuusen taa.
"Jos hän joskus vielä tulee asumaan saman katon alla Ambrosen kanssa, niin minä tosiaan en usko meneväni naimisiin Ambrosen kanssa! Aivan niin!" Naomi jätti minut yksinäni. Yöllä minä valvoin useita tuntia ja ajattelin hänen viimeisiä sanojaan.
Voi sitä mies parkaa, jos se aavistaisi, kyllä se vapisisi!" Pelkäämättä enää revolveria hän asetti sen jälleen tuolille, veti peitteen ylitsensä ja nukkui sikeästi. Aamulla hän heräsi niin myöhään, ettei olisi enää ennättänyt muiden seuraan. "Mutta se ei tee mitään, hän ajatteli, minä menen jälkeenpäin yksinäni ja tapaan hänet jossain jänistä väijymässä."
Kotiin päästyään oli hän hyvin väsynyt ja laskeutui sohvalle. Niina istuutui hänen viereensä ja hänen silmistään näkyi, että hän oli itkenyt. "Lupaas, ett'et pahastu", sanoi hän, "mutta minulla on jotakin mielessä, jota minun täytyy puhua sinulle minä en voi kauempaa kantaa sitä yksinäni." "Mitä se sitte on, lapseni? Sano kohta, äläkä pelota minua noin!"
Mutta kun jäin yksinäni, muistin tuosta kaikesta vain sen, että sinä kutsuit minua käymään kotonasi ja että minulla siis oli tilaisuus taas nähdä sinua. Ja kuitenkaan en ole vielä sinua nähnyt. Minä olen vakavasti koetellut itseäni sen Jumala tietää ja ensi kertaa olen minä voinut luottaa häneen, antaa kalleimman maallisen asiani hänen huostaansa. Minulla ei ole sen enempi sanomista!
Hän oli iloinen, viehättävä ja ystävällinen, eikä mikään hänen puvussansa eikä puheessansa muistuttanut enään kauratynnyreistä. Ilta kului hupaisesti tässä ystävällisessä perheessä, ja jo oli myöhä, kun vihdoinkin otin heiltä jäähyväiset. Kun taaskin istuin rekeeni synkkänä talviyönä, tunsin olevani yksinäni "kuin ruovon päristäjä korvessa." Kirjoitti Julle Erg.
Päivän Sana
Muut Etsivät