United States or Eritrea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Heidän luonansa sopi levähtää ja purkaa sydäntänsä sekä katsella kuinka tähän aikaan elettiin maailmassa. Lohdutukselta tuntui Kornatuksesta, joka vielä seurasi nuorta soturipolvea koko rakkaudellaan, kun hän nyt sai nähdä nuo eri rykmentit vaan semminkin niiden päällikön Kaarlo Henrik Wrangelin ja hänen toimenpiteensä.
Niinkuin käskette, teidän majesteettinne! vastasi Bertelsköld lyhyesti ja kuivasti, välittämättä Wrangelin pilkallisesta hymyilystä, sillä kaikille oli tunnettua, että Vähän Beltin itäinen virran uoma oli auennut suojailman aikana, jonka vuoksi kulku Middelfartin salmen yli oli mahdoton. Mutta kuningas halusi niin kiihkeästi sinne päästä, että hän mielellään uskoi kaikki mahdolliseksi.
Helppo sanoa, vastasi Wrangel, neuvotonna katsellen Sprengtportiin, joka maltittomana Wrangelin epäröimisestä sanoi: Ajattele toki, että kaikki on alttiina. Wrangel mietti hetkisen vaijeten. Onko pääkortteeriin lähetetty tieto kaupungin vaarasta? kysyi hän sitten. On. Kuriiri tiesi, että kenraali Buddenbrockille oli lähetetty kirje samaan aikaan kuin hän lähti matkaan tänne.
Wrangelin, Dahlbergin y.m. urhoollisimpien upseeriensa seuraamana pysähdytti kuningas yht'äkkiä hevosensa erään äskettäin Pommerista tänne kutsutun rykmentin kohdalle. Sen aseistus oli huono, sen ulkomuoto paraatiin kelpaamaton, mutta ryhti kuin pysty seinä.
Kunnia ja velvollisuus vaativat, että meidät viedään taisteluun. Viekää meitä taisteluun, pyysivät sotamiehet. Ennenkuin on myöhäistä. Kyyneleitä kimelsi Wrangelin silmissä. No, olkoon, huudahti hän innostuneena. Tahdon uskoa, että korkeampi valta puhuu teidän rukouksissanne. Jumala auttakoon minua kantamaan tätä edesvastuuta. Sotamiehet! Olkaamme tällä kertaa kansalaisia ja etenkin kristityitä.
Majurin oli vaikea hillitä kärtyisyyttä. Tuo pitkäveteinen laverteleminen väsytti häntä silminnähtävästi, mutta kenraali tahtoi puhua suunsa puhtaaksi ja jatkoi huoletonna: Hänen vastauksensa Wrangelille ei ollut vielä lähetetty, kun uusi lähetti kl. 11 e. p. p. toi Lagerhjelmilta tiedon, että Wrangel oli lähtenyt. Sen johdosta oli Buddenbrock kirjeensä reunaan lisännyt, että Wrangelin piti odottaa pääarmeijaa, joka nyt oli rientävä avuksi. Erittäin hyvänä pysäyspaikkana oli hän maininnut Toikalaa, jonka valloittamista vaikeutti korkea harju ja järvi oikealla sekä suo vasemmalla puolella. Semmoisia käskyjä oli Wrangel saanut, mutta kuinka hän oli menetellyt?
Tiedän että olet Sakari, ja minähän olen Martti. Attila pudisti Martin kättä. On täällä siis yksi, joka sanoo minua tervetulleeksi. Enempää en pyydäkään ennen lähtöäni. Martti hymyili kummastellen. Minne siis menet? Heitä nuo venäläiset korut. Rupee Wrangelin palvelukseen tahi Sprengtportin, niin seisomme saman lipun alla.
Näin sanottuaan loi kreivi katseensa Sprengtportiin, ja tämän riennettyä esille lausui Lewenhaupt ylpeällä vakavuudella: Nyt on minun päiväni tullut, mutta minun kaltaiseni mies ei halua joutua Wrangelin kohtalon alaiseksi. Sanokaa siis, mihin miehistönne kelpaa? Sprengtport seestyi.
Voi jospa joku suuntaisi askeleensa sinne, missä hän seisoi! Kyllä tosin hetkeksi, mutta sitten he poikkesivat toisaalle ja näkyivät vasta uudessa ryhmässä Wrangelin edessä. Olisipa hän mielellään rientänyt sinne, kysyäksensä olivatko mitään tärkeätä kuulleet.
Emme aijo kilpailla, vaan tehdä minkä voimme. En anna mitään käskyjä niille, jotka eivät ole luetteloissa, ja vastenmielistä on minun nähdä heidän verensä vuotavan. Onko parooni Wrangelin siis mieluisampaa nähdä meidän veremme vuotavan sitten kun miehet ovat kaatuneet? Siitä Jumala varjelkoon! On siis teidän arvollenne alentavaa, että heikompi tarjoo apuansa?