Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Mutta silloin täytyi Jaakko Worsen hymyillä vasten tahtoansa; ja nyt jättivät he jumaluusopin sikseen ja panivat itselleen toisen totillisen. "Mutta siitä et pääse Jaakko! se oli sekä synti että häpeä, että luovuit merestä niin aikaisin; ja sen sanoo joka mies, ken sinua kyselee." "Kyseleekö kukaan minua?" "Kyselee sinua! Sinua totta tosiaan kysellään Kyöbenhamnista Kronstadt'iin asti.
Vaan taistelu ei vielä ollut lopussa. Se nähtiin Worsen silmistä, jotka katselivat levottomasti toisesta toiseen kun Saara oli ulkona. Välistä näytti hän joutuvan suureen tuskaan, hän mutisi jotain, jota he eivät ymmärtäneet, ja väänsi käsiänsä. "Paholainen häntä riivaa", sanoi yksi naisista. Ja se ajatus oli muillakin.
Tietysti puhuttiin koko kaupungissa kippari Worsen olosta Haugelaisten kokouksessa, ja hän sai pitää hyvänänsä paljon iva-sanoja sen johdosta. Hänestä oli paras nauraa muiden kanssa; suuttuminen ei olisi asiaa parantanut, ja lopulta oli hän niin jumalaton että luki pöytärukousta Endre Egeland'in tapaan.
Ensimmäinen varjo kippari Worsen autuaallisuudessa oli kohtaus konsuli Garman'in kanssa, kun Worse meni ilmoittamaan kihlauksensa.
Martta tunsi ilmassa että se harmittaisi matamia; ja siinä olikin oikeassa. Matami Torvestad joutui aivan hämilleen. Vaan hän maltti aina mieltään, palasi huoneisinsa ja jäi hetkeksi seisomaan miettimään. "Saara! pane teepannu tulelle. Martta sanoo kapteni Worsen lähtevän matkoille; vaan minä luulen hänen erehtyneen; mitä sinä arvelet?" "Minäkö äiti?"
Matami Torvestad vei nyt Worsen nojatuoliin; kipparin oli hyvin paha ollakseen ja hän kiroili mielessään sekä Laurits'ia että matamia. Mutta Laurits istui autuaana eräällä pallilla kahden lihavan matamin takana, joiden välistä hän näki vähän Henrietteä. Saara tervehti ujosti kippari Worsea; tämä silitti hänen päätänsä; olihan hän nähnyt Saaran kasvavan pienestä tyttösestä.
Ensiksikin oli tuo suuri eroitus ijässä matami tunnusti että eroitus oli suurempi kuin hän oli luullut, hän ei todellakaan olisi uskonut Worsen olevan niin lähellä viidettäkymmentä ikävuottansa. Vaan sehän oli vähäisempää; tärkein arveluttavin kohta oli hänen sielunsa tila, hänen kiroilemisensa, maailmallinen mielentilansa ja että hän oli niin kiinnitetty kaikkeen, mitä tähän maailmaan kuuluu.
Konsuli Garman puolestaan hieroi käsiänsä, hän oli hyvään aikaan ryhtynyt asiaan. Sitten hän istui tuumimaan ja laskemaan tuota laivan kauppaa; Jumala tiesi oliko se oikeastaan hyvä kauppa. Iltapäivällä matami Torvestad huomasi että Worsen piiat kiireellisesti harjasivat vaatteita ja piiskasivat matka-kapineita.
Konsuli Garman hymyili ja vastasi tervehdykseen, vetäen kaikessa hiljaisuudessa sormukset pois oikeasta kädestään; sillä hän tunsi varsin hyvin Jaakko Worsen käden-puserrusta kun Worse palasi matkoiltaan. Kannella seisoi kapteni kaikella kunnioituksella ja autuaana hattu kourassa, konsulin noustessa varovasti ja kankeasti köysiportaita myöten. "Tervetullut kotia Jaakko Worse!"
Hän pani jälleen maata ja Saara tarjosi hänelle kauralientä. Se maistui todellakin hyvältä hänen hermottomassa, janoisessa kurkussaan; hän kiitti ja yritti tarttumaan Saaran käteen, vaan Saara ei sitä sallinut. Saara seisoi Worsen takana, katsellen hänen harmaita hapsiansa, ja onnellista oli Worselle, ett'ei hän nähnyt tuota katsetta.
Päivän Sana
Muut Etsivät