Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Vaan joskus hänenkin onnistui pettää tuota viekasta saatanaa, kun hän hyvään aikaan huomasi hänen kirotut juonensa. Niinpä eräänä päivänä Randulfin seurassa. Randulf oli saanut Worsen mukaansa kävelymatkalle kaupungille, käveli jutellen hänen kanssansa ja houkutteli häntä yhä kauemmaksi laivaveistämöön päin; mutta yht'äkkiä Worse sen huomasi.
Se oli sukkeluus; sillä matami Torvestad asui pihanpuolella Worsen talossa. Mutta tori-sillalla odotti kippari Worsea katkera sanoma: Randulf oli Itämerellä sillilastilla. "Saara! sinun on mentävä rukoushetkeen iltapäivällä", sanoi matami Torvestad vanhimmalle tyttärelleen. "Menen, äiti." "Kippari Worse on tullut kotia; minä tahdon mennä häntä tervehtimään."
Worse muisti nimittäin lupauksensa matami Torvestad'ille. Vaan eräänä päivänä Saara sanoi joitakuita sanoja, jotka osottivat että hän arveli Worsen lähtevän kalastusretkelle kuin ennenkin. "Niin mutta " sanoi Worse, "minun täytyy sanoa sinulle, että ennenkuin menin naimisiin, täytyi minun luvata äidillesi ett'en koskaan " "Tiedän sen, äiti on sen kertonut minulle.
Mutta vanhaksi ei saatu häntä sanoa tähän aikaan. "Piru on vanha", oli hänen tapana vastata, sysäten lasin luotansa, kun joku oli kyllä onneton esittämään vanhan Worsen maljaa. Vaan kun hän kalastuksen aikana sai aihetta lähteä kaupunkiin sillilastineen, joudutti hän työtään makasinissa ja meni kotia pesemään itsensä puhtaaksi. Hän hieroi ruumistaan lipeällä ja muutti vaatteita alusta loppuun.
Ensimmäisen kerran oli laiva näiltä paikoilta käynyt Rio de Janeirossa, ja sen uskaliaan työn Jaakko Worsen kunnianhimo oikeastaan oli aikaan saanut. Mutta kun hän oli ollut niin kauan poissa, oli konsuli heittänyt kaiken toivon "Perheen Toivosta", niinkuin monesta muustakin viime vuosina.
Konsuli Garman moitti aina kälyjänsä siitä, ett'eivät olleet kertoneet hänelle kippari Worsen hankkeista haugelaisten suhteen. Hän arveli että kyllä olisi parantanut kipparin jos vaan olisi saanut hänet hoidettavakseen ennenkuin tauti oli liian pahaksi kääntynyt. Mutta Worse näytti olevan tyytyväinen, ja sehän oli hyvä niin kauan kuin sitä kesti.
Hän ei voinut oikein iloitakaan tuosta pienestä, kehdossa olevasta kalpeasta olennosta sen nimen tähden, joka ikäänkuin eroitti pojan hänestä ja veti hänet äidin maailmaan. Ja olipa se todellakin mitä kummallisinta ajatella voi kun kuuli kippari Worsen sanovan: Romarino.
Suuria, kirkkaita hikipisaroita kokoontui Jaakko Worsen nenälle; hän makasi selällään tuolissa, suu avoinna, ja kuorsaeli. Randulf kuorsaeli myöskin, vaikk'ei juuri niin kovasti. Silmillään hänellä oli keltainen silkkiliina, jonka hänen vanha emännöitsijänsä joka päivä sai sitoa hänen päähänsä, muuten ei hän saanut unta.
Kun tuota vanhaa miestä alkoivat vaivata luuvalo ja huono ruoansulatus, hoiti vaimo häntä tyttären tarkkuudella; ja kun hän samalla oli hänen vaimonsa, sepä saattoi Worsen vielä onnellisemmaksi ja kiitollisemmaksi. Aikoja myöten myöskin veisaaminen ja lukeminen hänen ympärillänsä huomaamatta rupesi vaikuttamaan Worseen.
Läpiluettuansa kaupungin lainakirjaston, vaimo vaipui tunteellisiin unelmiin, joista ainoastaan heräsi valittamaan ja voivottamaan; Jaakko Worse rupesi silloin lähtemään pitkille merimatkoillensa. Kerran kun Worse oli paluumatkalla Lissabonista, synnytti hänen vaimonsa pojan, jonka joutuisaan ristitti Romarinoksi. Se koski kipeästi Worsen sydämeen.
Päivän Sana
Muut Etsivät