Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
Se on paholainen eikä mikään sotamies! Oi Jumala olkoon minulle syntiselle armollinen! Katsohan, Bartek, millaiset hampaat hänellä on! Piru hänet periköön, minä en tahdo nähdä. Bartek vaikeni, mutta kohta hän kysyi: Wojtek! Mitä? Jos tekee tuollaiselle ristinmerkin, eiköhän se auta. Pakanat eivät ymmärrä pyhää uskoa... Komennettiin vaunuihin. Juna läksi.
Valitushuutoja kuuluu yhä useammin komentosanojen joukosta, rivit sulkeutuvat, kuulain vingunta käy yhä kovemmaksi, kestävämmäksi, kauheammaksi. Kaatuneita vedetään jaloista pois. Jumala armahtakoon meitä! Pelkäätkö? kysyy Wojtek. Enkö pelkäisi! vastaa sankarimme ja hänen hampaansa kalisevat. Sekä Bartek että Wojtek jäävät seisomaan paikoilleen eikä heidän mieleensä edes juolahda lähteä pakoon.
Mutta eivät ainoastaan Bartekin silmät ole kiintyneet noihin kasvoihin, kaikki silmät kaikilta vaunun puolilta katselevat niitä. Pognembinissä tahi Krzyvdassa on jokainen Bartek tahi Wojtek oma herransa, jokainen saattaa ajatella omaa itseään, mutta nyt on korpraalin asiana ajatella ja toimia.
Ei niissä ole miehuutta ollenkaan. Sekä sinua että minua he ovat raapineet kuin kissan penikat, mutta siinä kaikki. Kuka saattoikaan aavistaa, että sinä olisit niin julma heille, vastasi Wojtek, joka oli nähnyt Bartekin urhotyöt ja nyt alkoi katsella häntä toisilla silmillä. Kuka ei olisikaan nähnyt noita urhotöitä! Kaikki rykmentin sotamiehet ja suurin osa upseeria.
Mutta sitä ei hallitus salli, ja sen tähden on sota syttynyt. Ymmärrätkö nyt. vai? Miksi en ymmärtäisi, vastasi Bartek jonkunlaisella käsityksellä. Mutta Wojtek jatkoi: He kuuluvat myöskin haluavan meidän vaimojamme, kuin rotat paistettua läskiä. Eivät he siis myöskään sääli Magdaa? Eiväthän he säästä vanhoja akkojakaan...
Mitä kansaa oikeastaan ne ovat, nuo ranskalaiset? Nyt huomasi Wojtek viisautensa yht'äkkiä joutuvan kokonaan ymmälle. Hän tiesi että ranskalaiset niin, ranskalaisia ne nyt vaan olivat, ja vanhemmilta ihmisiltä oli hän heistä kuullut jotakin sellaista että heidän oli tapa tappaa kaikki ihmiset. Bartek uudisti kysymyksensä. Mitä kansaa ne ovat? Hitto sen tietäköön! Kolme kansaa Wojtek tunsi.
Iltasella, kuin molemmat istuivat leirillä ja Bartekin jalo naama oli yhtä täynnä makkaroita kuin makkara herneitä, ryhtyi Wojtek puhumaan hyvin vakavalla äänellä: Kuules, Bartek, olet sentään pässinpää, oikea pässinpää! Miten niin? mutisi Bartek. Mitä sinä oikeastaan kerroit kenraalille, että ranskalaiset ovat saksalaisia? Mutta, sinähän itse olet sanonut niin.
Oivallista väkeä ovat sentään nuo saksalaiset, sanoo hän Wojtekille, ja hetken kuluttua hän lisää: näethän, että he kuitenkin ovat voittaneet ranskalaiset!... Mutta epäuskoinen Wojtek on heti valmis varjostamaan hänen iloansa. Hän ennustaa kuin Kassandra: Ranskalaiset antavat aina alussa joutua itsensä tappiolle, pettääkseen vihollisiansa, mutta sitten he iskevät kiinni, niin että kyllä tuntuu...
Toiset makaavat seinillä varustetuissa vaunuissa, toiset tilan puutteessa avonaisissa, ja ne saattaa selvästi nähdä. Kohta ensi silmäyksellä katoaa Bartekin urhollisuus. Mutta tulehan sitten, Wojtek! huutaa hän liikutettuna tuossa saat nähdä kuinka monta ihmistä ranskalaiset ovat runnelleet. Niin, katselemista se ansaitsikin! Kalpeita, tuskan syövyttämiä kasvoja, mustia ruudin savusta ja verisiä.
Silloin päätti Wojtek uuden Sookrateen tavoin puhua vertauksilla: Eikö kenties sinun koirasi koskaan tappele minun koirani kanssa? Bartek muljautti silmiään ja katsahti hetkiseksi opettajaansa. Niin, kyllähän se on totta Ovathan itävaltalaiset myöskin saksalaisia, jutteli Wojtek ja eivätkö meikäläiset ole taistelleet heitä vastaan?
Päivän Sana
Muut Etsivät