Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Kun sairas oli nuo wiimeiset sanansa lausunut, walahti hän raukeaksi wuoteellansa, hengenweto alkoi harweta, leuka jäi alas ja elämä oli hänen jättänyt. Waimonsa ja tyttärensä Kaisu seisoiwat muiden muassa hänen wuoteensa wieressä, silloin kun hän puhalsi wiimeisen henkensä, mutta kummankaan silmiin ei tullut kyyneleitä!
Ne oliwat hänen wiimeiset tuumansa, sillä kohta sen jälkeen jätti hän tämän maailman ja samassa minutkin. Ainoana hupinani on nyt ottotyttäreni, jota rakastan niinkuin omaa lastani ja hän hoitaa ja kunnioittaa minua niinkuin omaa isäänsä. Ja nyt olen entistä elämääni kertoessani ehtinyt nykyaikaan asti, mutta mitä eteenpäin tapahtuu, sen Jumala yksin tietää."
Sitä ei ollut täällä ikänä ollut; kosken rannalla oli se tarpeeton; puolta wirstaa likempänä ei semmoista ollut. Lautta! turha sekin, ei semmoista ennättänyt laittaa, sillä wiimeiset osat jääpadosta näyttiwät tuossa paikassa tulewan alas. "Woi, woi rakas waimoni!" hätäili tuskissansa Jaakko.
Waikka kirjoitus oli roskalla ja mullalla täyttynyt ja osaksi jäkältynyt, oli se pian kuitenkin niin siiwottuna, että edessäni oli selwänä seuraawa kirjoitus: "Tässä lepää lewottomuuteensa waipunut nuorukainen, Sakari K n, kuollut 23/6 18..." Wiimeiset numerot wuosiluwusta oliwat niin hämärät, ettei niistä saanut selwää.
Nämä wiimeiset sanat laski tyttö niin sukkelasti, ettei wieressä olewa äiti hämmästyksissään kerinnyt häntä keskeyttää, ennenkuin wiime sanassa. En ikänä muista olleeni tukalammassa tilassa kuin tässä olin. Minä olin ajattelemattomasti kertonut huhupuheita lapselle, ja nyt oli hän edessäni kantajanani ja tuomarinani.
Koska oli elokuun wiimeiset päiwät, oliwat yöt jo hywin pimeät. Pitkällisten sateiden wuoksi oliwat tiet kuluneet kuopille ja löyteisiin, jonkatähden juoksukyydistä ei ollut puhettakaan. Renki Pekka ei yrittänyt kertaakaan kuorman päällä jalkojansa lewäyttämään; hän käweli kuorman perässä ja lorueli omia laulujaan, ettei ääni äänestä katkennut.
Juuri kun olin nuo wiimeiset sanan lausunut, kuulin isännän kamarista ääntä, sillä owi oli raollaan; meninpä siis sinne hiljaa katsomaan. Silloin näin oudon näön: isäntä oli polwillansa wuoteen wieressä ja rukoili ääneensä, ja siitä tuli tuo ääni, jonka kuulimme saliin. Heti wiittasin pikku Kertulle, että hänkin tulisi katsomaan.
"Meidän wiimeiset wihollisemme owat silloin woitetut, niinkuin Hämeenkankaan noita teille silloin ennusti. Se oli kuitenkin totta ainakin jollain tawalla." "Hahaha! Minä luulen, että sinä wielä hourehdit sinisilmääsi. Mutta, Kola, luuletko, että Yrjö Eeronpoika kestää säilyssään? Minä säästäisin hänet siksi kuin tulen Pohjanmaalta.
"Kiitos Jumalan! että wielä sinut näin, että wielä saan sanoa sinulle wiimeiset jää=hywästini! Kauan ei ole enää aikaa. Kiitos, Jaakko, kaikesta rakkaudesta ja hywyydestäsi, jota alati olet minulle osoittanut. Walwo lastemme kaswatusta ja kaswata heitä Jumalan pelwossa! Kiitos isännälle ja mummolle, jotka olette olleet minulle toinen isä ja äiti ja aina minua rakkaudella kohdelleet. Kiitos kaikille! sillä kaikki owat olleet minulle niin hywiä.
Kun hän makasi tuota kituwaa tautiwuodettansa, käwin häntä katsomassa, niin usein kuin woin, joka oli hänelle suuri lohdutus. Hän pyysi minun kauppaamaan wiimeisiä teoksiansa kirjainkustantajille, ja minä sainkin ne wihdoin heille myödyksi, waikka tosin polkuhinnasta, ja näin tulleilla waroilla hän sai melkomääriin maksetuksi wiimeiset welkansa.
Päivän Sana
Muut Etsivät