Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
"Päinvastoin on se niin todellista, että siihen voi loukata itsensä. Onko rouva Watson kotona?" "Ei, hän oleskelee nykyään erään ystävänsä vieraana." "Vai niin; ja sinä olet aivan yksin?" "Niin olen." "Silloin voin sitä helpommin pyytää sinua seuralaisekseni viikon matkalle mannermaalle." "Minne aiot matkustaa?" "Minne tahansa. Se on minulle yhdentekevää."
Savun läpitse häämötti Holmes yönuttuunsa puettuna, nojatuoliin painuneena ja musta savipiippu suussaan. Joukko paperikääröjä oli hajallaan hänen ympärillään lattialla. "Oletko vilustunut, Watson?" sanoi hän. "En, mutta se on tämän myrkyllisen ilman syy." "Aivan oikein, kun sanot, niin huomaan minäkin, että se ehkä on hieman sakea." "Sakeako? Se on sietämätön." "Avaa sitten ikkuna, jos tahdot.
"Ehkä sille on valittu sellainen paikka, että sen voi nähdä ainoastaan täältä." "Se on luultavaa. Kaukanako luulette sen olevan?" "Kaksoiskallion luona." "Siis ainoastaan parin penikulman päässä täältä." "Tuskin sitäkään." "Kovin kaukana se ei voine olla, jos Barrymorella on ollut tapana viedä sinne ruokaa. Ja tuon liekin luona nyt tämä roisto loikoo odottamassa. Tuli ja leimaus, Watson!
"Ystäväni tohtori Watson on kertonut minulle, mitä te olette ilmoittanut hänelle asiasta, ja myöskin mitä te olette salannut häneltä." "Mitäkö minä olen salannut häneltä?" kertasi rouva Lyons uhmailevasti. "Te olette tunnustanut, että pyysitte sir Charlesia kohtaamaan teitä veräjän luona kello kymmenen. Me tiedämme, että hän kuoli siihen aikaan ja siinä paikassa.
"Sanokaa herra Mortimer minä en ole suorittanut korkeinta tutkintoa." "Te olette varmaan yhtä tarkka havainnoissanne kuin tiedonannoissanne." "Oh, minä olen vain yrittelijä tieteessäni, herra Holmes, näkinkenkien kerääjä laajan, tuntemattoman meren rannalla. Luultavasti minulla on kunnia puhua herra Sherlock Holmesin kanssa, eikä " "Ei, tuo herra tuossa on ystäväni tohtori Watson."
"Se on totta", sanoi sir Henry. "No olkoon, rakas Barrymore..." "Jumala teitä siunatkoon, herra, ja kiitos kaikesta sydämestä. Olisi ollut kuolemaksi minun vaimolleni, jos hän jälleen olisi joutunut kiinni." "Minä pelkään auttavamme rikollista tekoa Watson, vai kuinka? Sen jälkeen, mitä nyt kuulimme, en mielestäni kumminkaan voi ilmiantaa tuota raukkaa. Hyvä on, Barrymore, voitte mennä."
Sinun vakava, keski-ikäinen perhelääkärisi, rakas Watson, haihtuu kokonaan ilmaan, ja hänen sijalleen ilmestyy nuori, alle kolmenkymmenen vuoden ikäinen mies, joka on luonteeltaan ystävällinen, ilman kunnianhimoa, hajamielinen, ja jolla on, umpimähkään kuvaillen, rottakoiraa suurempi ja doggia pienempi koira." Minä nauroin tuntematta itseäni vakuutetuksi.
Ja tätä kaikkea saatte nyt kuulla, tohtori Watson, sen johdosta, mitä luin kasvoistanne katsellessanne ikkunastamme nummelle päin." "En voi kieltää todella ajatelleeni, että täällä voisi olla hieman yksitoikkoista asua ehkä ei teille niin paljon kuin sisarellenne." "Ei, ei, niin ei minusta suinkaan ole", huomautti tämä.
En voinut tietää mitä tämä merkitsi, mutta häpesin sitä, että ystäväni tietämättä olin ollut näkemässä niin tuttavallista kohtausta. Juoksin senvuoksi alas kummulta ja tapasin hänet sen juurella. Hänen kasvonsa olivat punaiset ja otsa rypyssä, ikäänkuin olisi hän hyvin epätietoinen. "Kas, Watson! Mistä te tulette?" sanoi hän. "Eihän liene mahdollista, että sittenkin olette juossut jälkeeni?"
Jos häntä on vakoiltu ensi päivänä, niin pidin luultavana, että sitä tehtäisiin toisenakin. Huomasit ehkä, että minä, tohtori Mortimerin lukiessa tuota sukutarua, kaksi kertaa menin ikkunan luo." "Sen muistan sinun tehneen." "Minä katsoin, näkyisikö joku kuljeksimassa kadulla, mutta en voinut mitään huomata. Olemme tekemisissä taitavan miehen kanssa, Watson.
Päivän Sana
Muut Etsivät