United States or Spain ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sen jälkeen poistui hän huoneesta. Minä jäin siihen seisomaan niinkuin marmoripatsas. Olisin itkenyt, mutta en woinut sitä tehdä, sillä en käsittänyt minkätähden minun olisi pitänyt itkeä. En ymmärtänyt edes poiskaan lähteä, waikka jotakin semmoista tarwetta hämärästi tunsin, sillä ajatukseni oliwat niin hajallaan ja sekaisin, etten woinut mitään erikoiskohtaa käsittää.
Putosiko meiltä mitään? sanoimme yhteen ääneen puolipeljästyksissämme. 'Eihän sitä mitään pudonnut. Mikäpä ne kaikki tietää ... eihän ne mitään hywää ... soo, ruuna! 'Toisin minä nätin tytön oman talon tupaan, Mutta waikka pyytelenkin, äiti ei waan lupaa', j.n.e. lauloi nyt Pekka, mutta hän lauloi täyttä kurkkua, jota hänen ei oltu kuultu koskaan ennen tekewän, jopa niin, että korpi kajahteli.
Waikka minulla onkin tällä lailla turwatut elämän tarpeet, ei suruni ole kumminkaan wähääkään antanut perää ja itsekseni olen usein kummaillut, kun minun elämäni ranka on näin kauan kestänyt. Wiinatilkkaa on minun waikea nyt saada. Te näitte, minkälainen minun ansioni oli tämän wiinakorttelin hinnan saamiseksi.
Eipä kauan wiipynytkään, ennenkuin kyliltä tuotiin minua kotiin taidotoinna. Jonkun ajan takaa hain minä jotenkin etuisaa kappalaisen tilaa. Minä en juuri oikein tiennyt, hainko sitä tai en, waikka kirjoitin hakemukseni ja kopioitsin todistukseni ja waikka lähetin ne postissa laillisella ajalla asianomaiseen wirastoon; niin hajamielinen olin, ett'en tietänyt, mitä tein, tahi mitä tekemättä olin.
Jos niin oli, niin olipa tuon elämän leiwiskän ainakin suurimmaksi osaksi onnistunut saawuttaa tarkoituksensa, sillä käwelipä ukko jotenkin kumarassa. Waikka hänen yllänsä oli wanhat, kuluneet waateriewut, oliwat nekin kumminkin hywässä järjestyksessä, ainakin semmoisessa, mitä semmoisilta waatteilta woi waatia.
"En waikka mikä olisi ... ei waikka... Ne owat niin mitättömiä ja wähäkelpoisia, että itsekin häpeen niitä ... minä pyydän: älkää pyytäkö niitä minulta." "Oletteko mistään lukenut niitä wärssyjä, joita kuulin teidän hyräilewän tuona pyhä=aamuna?" "En ... mitäs niitä nyt toki tuommoisia lukea..." Joku päiwä kului.
Nousewa kansallissiwistys oli jo walaissut paikkakuntaa ja sen walossa oliwat ihmiset käsittäneet tehtäwänsä ja rientäneet roponsa uhraamaan kanssaihmistensä eduksi. Iloisella ja keweällä sydämellä lähti Heikki ajelemaan kotiinsa. Sinne päästyänsä oli lempeä waimonsa häntä wastaan ottamassa, waikka oli jo jotenkin myöhäinen, sillä waimo oli walwoskellut ja odotellut miestänsä kotiin tulewaksi.
Siinä he sitten tekiwät työtä ja he tekiwät sitä ilolla ja welwollisuuden tunnolla. Ja kun heidän ainaisena ohjeenaan oli työteliäisyys, säästäwäisyys ja tyytywäisyys, eiwät he koskaan joutuneet suurempaan hätään, eiwätkä tarwinneet turwautua muiden ihmisien apuun. Waikka taloudellinen edistyminen käwikin hitaasti kuten tyhjästä alkajilla ainakin, ei kuitenkaan unhotettu henkisiä tarpeitakaan.
Eiwätkö nämä, kaikki yhtenä, anna perheen isälle syytä ollakseen surumielisenä ja harwapuheisena, jos kohtakin on sanottu: 'älkää surko huomisesta päiwästä', ja 'waikka kokee, eipä hylkää Herra?" Näin puhkesi ukko puhumaan.
Hän loi silmänsä pastoriin ja hawaitsi että pastori katsoi ja katsoi ja katsoi häntä silmiin kysywästi. Asari oiwalsi mikä nyt oli kysymyksessä; hän yritteli monta kertaa nyökäyksellä ja sanoilla myönnyttääksensä kysytyn asian, mutta niska ei ollut totella tahtoa, eikä suukaan ollut tuohon wastenmieliseen tunnustukseen mikään joutuisa, waikka se kyllä haapuili sanoja.