Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
Eräs Yrjö Eeronpoika niminen wiettelijä Pohjanmaalta on yllyttänyt talonpoikia huutamaan Kaarle herttuata kuninkaaksi tai pyytämään Wenäläisiä awukseen ja ajamaan kuninkaan sotawäki maasta pois. Koko isänmaa on waarassa." Flemingin muoto synkistyi. Hän silmäili pikaisesti läsnäolewia. Iiwar oli alakuloisen ja lewottoman näköinen waan Kolan kaswoille kuwausi milt'ei pilkallinen ilo.
Kukapa jaksaa ja kykeneekään kertomaan kaikkia niitä raakoja haukkumisia ja sanoja, joilla he alituisesti sättiwät Asari=parkaa, ja nuo edellä luetellut nimentä=sanatkin owat waan wähäinen osa näytteeksi niistä haukkuma=hyösteistä, joilla Asaria haukkuessa lausetta niin runsaasti suolattiin. Wuoden päiwät kesti Asari tuota elämänhelwettiä horjumatta.
Ja kun Kaisa waan oli enemmän aikaa poissa kotoa, tuli Tuppu tawallista wilkkaammaksi tuon ihmeellisen sauwansa tutkimisessa; erittäinkin ennustus=osastoa hän silloin kiihkeästi tarkasteli. Kun Kaisalla oli wähänkään lomahetkiä, meni hän silloin järwelle, joko soutelemaan tahi purjehtimaan. Kuta myrskyisempi ilma oli, sitä parempi Kaisalle.
'Kumpi sinusta noista neideistä on parempi? kysyin häneltä wawisten. 'Molemmat owat paremmat. 'Eikä, waan kummasta sinä enemmän pidät? 'En kummastakaan. 'Herra siunatkoon, Kalle ... kuinka sinä woit olla noin tyly ja kylmä? koin hänelle änkyttäin sanoa. 'Mikä kylmä? Ha, ha, ha, haa! Wika, weikkonen, on itsessäsi, eikä minussa.
Siitä nousi Wilppu seisoalleen ja kaikki muut tekiwät samoin. Möttölän Lauri pullisti rintaansa, että kunniaraha olisi paremmin näkywissä ja Hannu näpisteli toisen kätensä sormilla hopealla heloitettua piippuaan. Kun Inka huomasi isänsä rupeawan jotain puhumaan, ei hän woinut seisoa, waan laskeutui ensin wierellä olewalle jakkaralle istumaan.
"Onko waimonne myös menossa Amerikkaan?" "Ei ole, hän lähti minua waan saattamaan tänne rautatielle saakka." "Aiwan oikein. Olettehan jo maininnut, että täytyy erota waimostanne ja olisihan se minun pitänyt muutoinkin muistaa, kun olen lukenut passinne. Mutta minkä tähden löitte waimoanne?" sanoi kirkkoherra.
Hän luuli huomanneensa wienon punastuksen lewinneeksi tuon kukoistawan neiden poskille. Hän ei woinut enää pidättyä, hän riensi tuota kummallista olentoa kohti, kumarsi ja sanoi rohkeasti: "Minun nimeni on Ernest Werner. Tunnetteko minua?" "Ja minä olen Lowisa Suruton. Waan anteeksi, jos en muista teitä nähneeni ennen", wastasi neiti punastuen. "Waan ettekö ole koskaan ollut Pietarissa?"
"Niin; minä toiwon että Jumala minulle anteeksi antaa Poikansa tähden. Nyt minä selwästi huomaan, ett'ei ihminen parhaalla tahdollaankaan woi mitään itsensä auttamiseksi, waan kaikki tulee Jumalan sulasta armosta" sanoi hän luottawasti. "Todentodellakin on, niin; jos ei häneltä tule apua tuskissamme, niin muualta ei sitä ole toiwomista", sanoin hänelle myöntäwästi.
Siellä oli paljon heidän kyläläisiä, jotka aina rynnistiwät miehissä kokouksiin, wastustamaan kaikkea, mikä waan wähänkin oli edistykseen päin, waikkeiwät he monasti kirkossa käyneet. Nämä ne oliwat, jotka nytkin suurella pauhinalla änkäsiwät asioita nurin päin. Kälppilän isäntä, syrjäkylän rikkain mies, istua röhötti pöydän päässä ja johti hurjia kyläläisiään.
Luonnollisella utaluudellaan hän sai joka asiasta tarinan, hauskan seikan, joka oli ihan alkuperäinen ja yleisesti tunnettu Iwosen hauskoina juttuina. Mutta kaikista Iwosen jutuista ei ollut mitään hauskempaa kuin ne, mitä hän tiesi puhella paronista ja sen Iiwanasta, ja niitä hän puheli kaikille, ketä hän waan puhutteli.
Päivän Sana
Muut Etsivät