Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
"Heitä sinäkin kaikenni wiina pois, se ei wie hywään, usko minua", neuwoi Matti. "No, mutta minä heitän ... niin minäkin olen ajatellut", lupaili Juho. "Silloin teet oikein. Liittäytään yhteen ja ollaan yksissä sielläkin, sillä wieraalla maalla on monta waaraa ja kiusausta tarjona; woisimmehan tukea toisiamme ja olla toinen toisemme apuna", esitteli Matti. "Tehdään niin, minä suostun."
He tunsiwat sen niin warmaan omaksensa, ett'ei mikään woima ja walta woinut heiltä sitä pois riistää; he tunsiwat saaneensa nyt niin ison woittokaupan, ett'eiwät he ennen koskaan olleet tawaroillensa saaneet niin äkkinäistä ja runsasta lisäystä, ja melkeinpä äiti ja tytär kadehtiwat salaa toisiltaan tuota wäärää mammonaa.
Onkohan siellä jotain waaraa, wai onko walkea irti? mitähän nyt on kello?" hätäili emäntä myös jo walweella olewalle miehellensä. "Kello löi neljä, juuri kun heräsin", sanoi Juho. Leena puki kiireesti päällensä ja meni tupaan. Siellä oli uusi ihme: walkea palaa lekotti iloisesti takassa ja aiwan ihan outo mies weisteli paitahihasillaan joitakin tarwepuita takkawalkean walossa!
Hän ei juuri usein puhunut miehellensä asiasta, mutta kaikista näkyi, että hänen sydämensä tuska oli kauhea. Joskus hän rukoilikin sydämensä pohjasta Mikkoa ajattelemaan sitä waaraa, johon hän oli itsensä ja waimonsa saattanut; mutta nuot rukoukset ja waroitukset haihtuiwat kuin ilmaan; ne eiwät pahentaneet, mutta eiwät parantaneetkaan asiaa.
Hän tarkasti sen läpi moneen kertaan, ja koetti woimiensa takaa poistaa, mitä siinä oli hänen mielestänsä wäärää. Sitten hän katsoi wielä kerran sen läwitse, ja nyt ei hän enää huomannut mikä siinä olisi wäärää ja poistettawaa; nyt se oli yhtäpitäwä hänen oman henkensä ja tunteittensa kanssa.
He itkiwät tämän maailman rikkauden ja loiston wäärää kowuutta, waltaa, tylyyttä ja sortoa, ja köyhän ylönkatsetta, halweksimista, polkemista ja alentamista, jota syyttömästi saa köyhyytensä tähden alituisesti niin runsaassa määrässä kärsiä. "Woi rakas Kaarinani! Waikeaan asemaan olet joutunut.
"Hywä Jumala! onkohan nawetassa walkea irti, kun sieltä walkea näkyy ja tytötkin wielä nukkuwat?" äännähti hän wiimein hätäyksissään. "Ei nawetassa ole mitään waaraa", sanoi outo. "Mutta, kah kummaa! No, mitenkä se nyt oikein on? tuo äänihän oli niin tuttua; onkohan se Mikko?" "Niin olen, äiti", kuului wastaus. "No, mitenkä Jumalan tähden sinä nyt olet niin äkkiä muuttunut?"
"Tällä tohtii ... tästä ei lähde mitään waaraa tästä ei lähde karwoja ... mistäpä lähti, kun siinä ei niitä ole... Senkin ryökäleet owat niin ajattelemattomia, mutta ette sitä wasta turwakko kädessä..." tuumaili suntio kelloa pyyhkiessään. "Jopa se on kaunis kello!" sanoi joku, kun kello tuli pyyhityksi. "Niinpä minäkin sen luulen", sanoi suntio telinettä purkaessaan.
"Waan minä en näe mitä waaraa siitä kaikesta olisi teille", muistutti herra Karhu. "Enemmän kuin luulette, ja se waara ei ole ainoastaan minulle, waan se on jokaiselle naapurilleni ja itsellenne teille, herra. Minä selitän sen tuossa paikassa. Minä olen tietämätön kaikesta, panen Jegoran palwelemaan isää, Feodorin passaamaan äitiä ja annan nuoren Simpsan palwella tytärtä.
Päivän Sana
Muut Etsivät