Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
Näin ajateltuaan hän meni erääseen kamariin, jossa pieni poika lylleröinen tallusteli. Poika oli muutaman kuukauden toisella vuodella ja asteli juuri ensimmäisiä, horjuvia askeleitansa. »Tuleppa tänne, Tommiseni!» sanoi Hilja, ja poika koetti kiiruhtaa äitinsä luokse.
Loppuosa kirjettä sisälsi lähempiä selityksiä hänen ylenemistoiveistansa ja arveluja tulevaisuudestansa, kertomuksia kaikenlaisista tapauksista kuluneella vuodella, ja lupauksen parin kuukauden päästä tulla Suomeen. Päivän viipyi Kaarle vielä ja lähti sitten luvaten tulla takaisin jouluksi.
Maailma hälle nurja vuoks' aarteiden, Ja lempensä vuoksi keväisen. Ne silmäterään pistivät okahan, Ne heittivät liljan lokahan. Siis murhe-, murhevirttä nyt Te aallot laulakaa, Soi, soi kaisla, Laineet loiskikaa! Uudenvuodenlaulu. On murhe kullai, On murhe mullai, On kurjuus vuodella kullakin. Kun madot söivät, Ja rakeet löivät, Sai tyhjäks' aittakin viljavin.
Odottamattomia suruja. Lauri oli juuri parhaiksi ennättänyt muuttaa Helmikankaalle ja taisi hän olla vasta ensimäistä vakoa kyntämässä suuren talon ohravainiolla, kun tuotiin sana, että Vierimän muori on äkkiä kuollut halvaukseen. Sanaa toi solakka, kahdennellatoista vuodella oleva Loviisa ja surkeaa oli nähdä tuon kauniin ja sievän tytön kyyneleitä.
Hän oli tällä vuodella ensimmäisen kerran nähnyt toisen maailman kuin kodin, ensimmäisen kerran, siitä kuin hän oli oikein oppinut puhetta käsittämään, kuullut virkattavan ajatuksia ja mielipiteitä, varsin toisenlaisia kuin hän oli kodossansa kuullut, ensimmäisen kerran, siitä kuin hän oli lapsuuden ijän jättänyt, oli hän tilaisuudessa seurustella muidenkin kanssa, kuin äitinsä ja sisarensa, ja oli oppinut tuntemaan avaramman maailman kuin kotonsa, tätä kaikkia paraastaan Juhon kautta, joka heti ensi kohtaamisessa tuli hänen luoksensa semmoisessa tilassa, että hänen hento sielunsa kiinnittyi häneen niinkuin johonkin turvaan, niinkuin siihen, joka hänen ajatuksillensa voisi antaa varmempaa tolaa.
Viimeinen »ho-o-oi» kuului jo aivan itkunsekaiselta. Heikki Sormuinen oli elänyt vanhaksi, mutta tuota ikävöityä »rauhan sanomaa» hän ei sittenkään saanut kuulla. Menneellä viikolla oli hänet viety viimeiseen leposijaansa. Hänen poikansa tytär, neljännellä vuodella oleva Annaliisa se häntä huuteli. Annaliisa oli syntynyt sodan aikana.
Hänen elämänsä pituuteen ne eivät ole vaikuttaneet mitään, paitsi ehkä jatkaneet muutamalla kymmenellä vuodella, jos olisi varma, että se ilman näitä paheita olisi kesken katkennut. Hän täyttää ensi syksynä 58 vuotta, ja kaikesta päättäen on hänellä vielä ainakin yhtä pitkä elämäntaival edessä kuin kellä hyvänsä raittiussuutarilla.
Tuo oli kova vuosi, tuo vuosi 1650. Sama surullinen maine on sen edelläkäviälläkin, vuodella 1649. Nälän tuska oli sangen suuri kaikkialla Ruotsin valtakunnan pohjoisimmissa maakunnissa, suurin silloin, niinkuin tavallisesti ainakin, Suomessa.
Mutta eräänä päivänä lausui Paulet: Jumala on joka paikassa, mutta ei kirkossa. Hän oli silloin puhunut isoisälleen tädin salaisista kertomuksista. Lapsi oli kymmenennellä vuodella; hänen äitinsä näytti silloin neljänkymmenen vanhalta. Poika oli väkevä, riehakas ja rohkea kiipeämään puihin, mutta ei osannut paljon mitään. Luvut eivät häntä miellyttäneet, ja hän jätti ne pian kesken.
Päivän Sana
Muut Etsivät