Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
"En ymmärrä miten saamme kokoon myötäjäiset Lisbetille", sanoi hän valittaen, "isällä on ollut niin paljon menoja." "Kas niin, äiti kulta, älä nyt huolehdi turhia! Saamme me kokoon ainakin niin paljon, kuin pöytiin ja tuoleihin tarvitaan! Ja voimmehan pahimmassa tapauksessa ottaa pienen lainan, amorteerata ... amorteerata."
»Tuolla luentosalissa on kirves», virkkoi Poole, »ja voimmehan ottaa hiilihangon keittiöstä». Mr Utterson otti tämän oudon, mutta tarkotuksenmukaisen aseen käteensä ja punnitsi sitä. »Ymmärräthän, Poole», sanoi hän sitten katsahtaen ylös, »että me tällä tavoin antaudumme vaaraan?» »Kyllä sen hyvin ymmärrän, sir», vastasi Poole.
Ehkäpä sellainen mies katselee asioita iloisemmalta kannalta, ainakaan hän ei voi niitä kolkommalta kannalta katsella. Rohkaise mielesi, minä, voimmehan koettaa, sinä ja minä." Kahtena seuraavana päivänä Kenelm huomattiin olevan tavallista iloisempana. Hän haukotteli harvemmin kuin ennen, käveli isänsä kanssa, pelasi piketiä äitinsä kanssa, ja oli enemmän muitten ihmisten kaltainen.
"Pue päällesi, sanon minä, ja älä herätä ketään." "Luuletko että ehdimme perille?" kysyi Lind, kun Jaampa tuli kahdella porolla. "En tiedä. Voimmehan koettaa. Kaikissa tapauksissa ehdimme hääjuominkeihin." Porot hypähtivät syrjään nähdessään koiran. "Tuossa on Kaaro, Kaaro on murhattu!" sanoi Lind. "Minä sen tapoin, se hyökkäsi päälleni."
Mutta kun asiaa oikein ajatellaan, niin onpa sillä perusteelliset syynsäkin, vaikk'ei tällä kertaa. Mutta koska niin tahdot, Yrjänä, niin voimmehan jakaa tasan." "Nyt et, Matti, pitkälle ajattele. Me olemme matkalla. Mihin pysähdymme, sitä emme tiedä; mitäpä me voisimme kuljettaa mukanamme karhusta? Pikkuruisen osan; onhan metsä täynnä lintuja, ja meillä on syötävää, mihin vain tulemme.
Meidän täytyy asettaa niin, että päästään pois heti päivällisen jälkeen ... minunkaan ei nyt tekisi mieleni siellä kauan viipyä. Mutta miksi me sitten sinne menemme? Voimmehan poiketa saamaan ruokaa jostain talonpoikaistalosta. Kyllä meidän nyt sentään täytyy mennä ... he ovat jo meidät huomanneet.
»Voimmehan me, totta kyllä, joutua moitteenalaisiksi sen johdosta», virkkoi Petit-André; »mutta mitäs siitä? Antaisinpa melkein henkenikin tuommoisen lystin kuperikeikanheittäjän, tuommoisen sukkelan, vikkelän ja pelkäämättömän pojan tähden, joka tahtoo sievästi keikahtaa ylhäältä alas, niinkuin kunnon miehen sopii.» »Niin että jos haluat pappia» lisäsi Trois-Eschelles.
"Ei sitä musiikin mukaan maailmassa marssita, sanoi luutnantti Bausback, kun hän maksoi velkansa vanhalla Stenbergin muorilla, joka oli täsmälleen kolme ja puoli kertaa vanhempi häntä, kun he naimisiin menivät!" "Thinka on aina ollut taipuvainen ... voimmehan toivoa että hän kuulee mitä vanhemmatkin sanovat. Tahdon kirjoittaa hänelle ja varoittaen kuvata asiaa"...
Ylipäätään en minä huoli kenestäkään jos ei oikea tule ja mitä töihin tulee, niin voimmehan me ottaa renginkin, mutt' jos ette siihen suostu, osaan sitä hätätilassa kyntää minäkin." "Tuosta oikeasta sinä vaan yhä puhut, mutta eihän sitä mitään oikeaa tule, kun ei poikamiehiä ole näkevinäänkään", sanoi äiti. "Ei se todellakaan siltä näytä", vastasi Miina ja syvä huokaus puhkesi hänen rinnastaan.
Hyvä on, lausui vihdoin Agnes raukealla, vaan päättäväisellä äänellä, voimmehan sitten erota ... koska onnesi vaatii sitä ... mutta millä tavalla? Meidän kummankin onni vaatii sitä, Agnes, lausui Drake vilkkaasti. Oi, miksi on ihminen oman sydämensä orja!
Päivän Sana
Muut Etsivät