Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
Sillä tietysti minun olisi ollut paljon huokeampi seisoa Hugh'in rinnalla, hänen kanssansa merellä aallosta aaltoon viskattuna, sillä välin kuin laiva natisi liitoksissaan, kuin yksinäni ja hyvässä suojassa niinkuin nyt tähystellä tuulia ja kuulla niitten syöksevän laaksoon, sitten kuin merellä olivat voimansa hukanneet.
Vihdoin kysyi hän vienosti: Olihan se joku meidän lauluistamme, joka palautti teidät tänne; eikö niin? Attila. Niin oli. Se ilta tuntuu minusta vielä unelmalta. Aurinko sammui vähitellen ja kuu teki nousua, kun minä seisoin palatsin akkunassa katsellen ulos. Ette tiedä, mitä on olla maailmaan viskattuna. Minä sitä olen kokenut, mutta en koskaan niin katkerasti kuin sinä iltana.
Viikon viivyin Wiipurissa, Kauan suolakaupungissa; Kun tulin omille maille, Jo oli vietynä omani, Naituna parahat piiat, Valittuna valkeimmat, Kirkkahimmat kihlattuna, Soreimmat suorittuna, Minulle herjat heitettynä, Aivan kehnot annettuna, Kierosilmät kenkättynä, Vihaisimmat viskattuna.
Kuinka yksinäiseltä ja kurjalta tuntui olla viskattuna uuden kansan keskelle, outojen kumppanieni seuraan, jotka nauroivat minua, tekivät minusta pilaa, saattoivat elämäni onnettomaksi; ja kuinka hartaasti halusin entisen leikkitoverini ja veljeni, Ulan, seuraan ynnä sen hellän huolenpidon alaiseksi, jolla hänen äitinsä olisi kumpaakin lastaan hoitanut.
"Nyt on herra Höeg nähnyt kaikki kauniit kohdat ympäristöllä," sanoi rouva Koll; "vaikka, totta tosiaankin, metsävuorella, jossa on lähde ja niin kaunis näköala, ette ole ollut; sepä ikävää." Se oli kipene viskattuna ruutitynnyriin; provastin rouva tiesi kyllä, mitä sanoi. "Voihan sitä auttaa," sanoi Sohvi vilkkaasti; "voimmehan mennä sinne tänään."
Tultuansa toisen kerran Löysi lapsensa levolta, Siinä Siimoni häpesi, Eikä julkia Johannes, Jaksa Jaakobi jutella. Kulki kerran kolmannenkin Armahan Isäns' etehen, Rukoellen raskahasti: "Armahin minun Isäni, Käännä kalkki karvahimpi, Julma juotava vähennä. Jos niin kelpaapi sinulle." Annettu Ylen Isältä, Vihan ala viskattuna, Kovan kuoleman käsissä, Häijyn helvetin kidassa, Teki työtä työlähintä.
"Onnellinen matka oli hänelle annettu," niinkuin P. Paavalille ennen aikaan, jopa yli kaiken mitä olisimme voineet pyytää taikka ajatellakin. Haaksirikkoisena rannalle viskattuna, veljiensä tähden kuolemaisillaan, hän oli päässyt kotimaahansa jalommalla voitolla, kuin jos hän olisi ollut laivaton päällikkö, ja häntä olisi kuninkaallisilla tervehdyslaukauksilla vastaan-otettu.
Ainoa esine, joka huolekkaassa katselmuksessa löydettiin ja jonka kautta kenties saataisiin edespäin parempaa selkeyttä asiassa, oli verinen puukko, joka, nähtävästi syrjään viskattuna, oli pudonnut pensaihin.
Kamarin asukkaiden täytyi nyt lähteä karjaa hoitamaan. Pirtin lattia oli luokonaan tiedottomina makaavia, juopuneita, millä otsakulma puhki, millä poski verissä, millä niskassa verta tihkuva haava, millä silmä turvoksissa. Teemukin makasi tajutonna pirtin peripenkin alla, viulu viskattuna pään taakse.
Ja nyt hän uudestaan pyrki laivaa päin, nousten vuorten kanssa, laskeuten laaksojen kanssa, kadoten kauheaan vaahtoon, viskattuna rantaa kohden, viskattuna laivaa kohden, ponnistaen kovasti ja urhoollisesti. Matka ei ollut pitkä, mutta meren ja tuulen voima teki taistelun hirveäksi. Viimein hän lähestyi laiva-hylkyä.
Päivän Sana
Muut Etsivät