United States or Nicaragua ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Jos kohta en mitään olekaan," sanoi Villiam hiljaa, "niin toivon kuitenkin Jumalan avulla tulevani oikein hyväksi puolisoksi."
Margreta oli mielipahoillaan Inkerin aijotusta poismuutosta, vaan Villiam selitti olevansa iloinen päästessään kauvemmin näkemästä pikku Inkerin surumielisiä kasvoja ja että heidän tuli saada sijaan oikein sukkelan tytön, joka oikein ymmärsi tukkaa kähäröidä.
Margreta näki kaikki, mikä pääkaupungissa katsomista ansaitsi; he tekivät tuttavuuksia ja joutuivat maailman hälinään; parhaimmat puvut eivät olleet Margretalle tarpeeksi hyvät; Villiam toivoi, vieläpä vaati, että hän kaikissa suhteissa loistaisi.
Margreta oli ääneti ja mietteisin vajonneena; oikein iloinen hän ei voinut olla ennenkuin hänellä taas oli Villiam kotona, ennenkuin hän näki hänet onnellisena rauhallisessa kodissa, ennenkuin hän kokemuksesta sai tietää, etteivät supistuneet elämän ehdot ja mukavuuden puutteet liiaksi hänen mieltänsä painaisi.
Vihdoin oltiin matkan perillä; pikku Inkeri ryömi esiin kalpeana ja surkean näköisenä, mutta kuitenkin iloisena että kaikki oli hyvin ja onnellisesti päättynyt. Margreta tahtoi mieluimmin mennä jalkaisin; ilma ja liike olisi häntä virkistävä. "Tämän kadun varrella me asumme," sanoi Villiam, ja hänen kasvoistaan loistava onni kuvastui myös hänen vaimossaan.
Kun odotin sinua... Ooh, ja minä taas odotin sinua. Villiam, ota hänet syliin ja nosta kohoksi ja sano, että hän on lapsi... Ei, ei, ei... Siiri tepasteli jaloillaan, kun Villiam piteli häntä käsillään ylhäällä. Lupaattekos olla kiltti ja ottaa minut myöskin ystäväksi, ennen ette pääse. Lupaan, lupaan... Ja saako Sanni pikkuruikkuisen minuakin rakastaa? Saa, saa ... hyi, herra Körner...
"Minä pidän siitä paljo," vastasi hän, mutta hänestä oli hirmuista komeilemista joka päivä elää niin kuin siellä kotona oli tehty ainoastaan juhlina ja syntymäpäivinä, ja kun hän tuli aamiaispöydälle, joka oli ainoastaan heille kahdelle katettu, ja näki lohia, munia, merirapuja, kylmää kananpojan paistia, sallateja, ja jälkiruokia, menetti hän kokonaan ruokahalunsa. Vaan Villiam söi vahvasti.
Pappilassa syntyi elämää ja liikettä; vanha kuski ja verrattain yhtä vanhat ruunat saivat olla ahkerassa työssä; sitäpaitsi teki nuoriso pitkiä kävelymatkoja; Emil oli suuri kävelemisen ystävä ja tahtoi aina astua yhä kauemmas. "Mutta jaksaako sisaresi?" kysyi Villiam ja katsoi tyttöön. "Jaksaa kyllä! Greeta on reipas tyttö." Ja niin astuttiin eteenpäin.
Seuraavana päivänä läksi Villiam matkaan. Hän oli levollinen, vaan hyvin vakava. "Minä jätän kaikki sinun huostaasi, Margreta," sanoi hän, "järjestä ja aseta niinkuin parhaaksi näet. Jää hyvästi, uskollinen vaimoni, hyvästi!" "Tule pian takaisin, Villiam! Jumala sinua siunatkoon ja varjelkoon! Hyvästi rakkaani, joka olet minulle kaikki!"
"Ystäväin, sinä huolestutat minua, sinä asetat minut liian korkealle; minä olen vaan hyvin tavallinen tyttö, älä muuta luule, Villiam, muuten petyt, muuten et tule olemaan minuun tyytyväinen." "Lähtekäämme nyt jo matkaan," sanoi Emil seuraavana aamuna, "kyllä hyvästijättämistä jo on tarpeeksi asti kestänyt."