Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
Hiljasta oli mieluista nähdä Knuut vilkkaalla ja puheliaalla tuulella, silloin vasta hänen mielestään Knuutin lahjakkaisuus tuli täysin näkyviin, vaan kun Knuut laski leikkiä Esterin kanssa, niin oli Hilja joskus hyvin surullinen, kun tunsi olevansa heidän rinnallaan niin vanha, kuin olisi kuulunut jo eri sukupolveen.
Ilta vietettiin sitte vilkkaalla keskustelulla muinaistaiteesta ja hoviherrat, jotka äsken armotta olivat tuominneet tieteen harrastajia, haastelivat niin vakavasti ja innokkaasti samaa ainetta, juuri kuin olisivat he kaikki yhtä mainioita oppineita kuin isäni ja kuin olisi muinaistiede ollut ainoa asia, jota he koko ikänsä olivat tutkineet ja joka heiltä muka oli vaatinut kaikki heidän sielunsa ja ruumiinsa voimat.
Neiti Frisk, joka itse oli kärsinyt tutkintokuumetta, oli tavallisesti myöskin tartuttanut jotain omasta hermostuneesta pelostaan oppilaisiinsa; Elli Vinter sitävastoin ei tiennyt mitä ujostelu olikaan, hän seisoi iloisena rintaman edessä »kuin kenraali», sanoivat ukot, ja naisien mielestä oli hän »niin vaalea ja iloinen». Iloisella luonteellaan ja vilkkaalla esitystavallaan oli hän valloittanut koko pitäjän väkirynnäköllä.
Perämies ja muu väki istui äänetönnä paikoillaan torkuksissa; ainoastaan etukannella keulan partaalla seisoi kaksi miestä puhumassa vilkkaalla, vaikka alhaisella äänellä. Toinen näistä, joka avaran kappansa alla kantoi ritarillisen puvun ja puhuessansa innollisesti kouristeli miekkansa tuppea, on meille vanha tuttava, Hämeenlinnan isäntä, ritari Harald.
Täydellisesti emansipeerattujen naisien keskustelu on niin omituista ja vaihettelevaa laatua, että se saapi tunnit katoamaan erittäin nopeasti ja miellyttävästi. Kukin läsnä-oleva oli erittäin vilkkaalla ja iloisella tuulella eikä kenkään epäillyt suoraan lausua ajatuksiansa.
Mikä minun mielipiteeni olikin, en saattanut olla katselematta sellaista miestä vilkkaalla mieltymyksellä. »Ja te siis olette jakobiitti?» alotin kantaessani ruokaa hänelle. »Olenpa niinkin», vastasi hän ruveten syömään. »Ja sinä, pitkästä naamastasi päättäen olet whig?» Whig eli Whigamore oli niiden nimi, jotka olivat kuningas Yrjölle uskollisia.
Nuorukainen, jota näin nimitettiin, lähestyi nopeaan, viitan helmat nostettuina vyötäisille, helpompaa juoksua varten. Hän oli noin viiden- tai kuuden-toista vuotias, vilkkaalla ja lempeällä muodolla, sekä viehättävillä, juoksun ja ilon elähyttämillä kasvoilla.
"Tulen kysymään, kuinka kävi saappaitteni, joista minä silloin jouluna karkasin!" Suutari Jo säpsähti. "Joll'ei se ole Rejer, niin saatte ajaa minut suoraan Opdalin-vyöryn alle!" huudahti hän vilkkaalla tavallaan.
No, kuinkas sinun laitasi on, rakas Crockstonini? kysyi hän. Kylläpä hyvästi vastasi merimies väkinäisesti hymyillen. On vain yksi asia, joka... Mikäs vain se on, ystävä-parkani? kysäisi John, silmäillen Crockstonia vilkkaalla kiitollisuuden tunnolla. Joo jatkoi Crockston kun ajatellen, että minun tällä iälläni pitää olla merikipeä! Mikä raukka minä olen! Mutta toisinpäin se kääntyy!
Joka kerta kuin hän jo luuli pääsevänsä tarkoituksensa perille, oli vilkas Ekho hänen tiellänsä viivytellen häntä vilkkaalla puheliaisuudellansa, siksi että kaikki Nymfat ennättivät hajota ja tulen-leimahuttaja palata takasin Olympoon. Näin kävi useita kertoja. Aina oli kielekäs Ekho hänen tiellänsä. Viimein ei ollut Heralla muuta neuvoa, kuin toimittaa Ekho pois tieltä. Ja niin hän tekikin.
Päivän Sana
Muut Etsivät