United States or Ghana ? Vote for the TOP Country of the Week !
Antinkin mielestä tuo harmaa verkanuttu oli hyvin mukava ja kaunis, mutta »jok' on verassa, se on velassa, talonpoikain seassa» arveli hän ja aikoi lähteä eteenpäin. Juutalainen innostui. Osta veli, huusi hän, tarttuen Antin käsivarteen osta, mine anda se sulle viisikolmatta markka. Katso kuinga se passah'!
Mutta tänne tulkoot he mielellään, he eivät koskaan löydä minua luvattomissa hommissa. Kolmestakymmenestä vuoteestani on minulla aina enemmän kuin viisikolmatta kaikkein kansanluokkain naisten hallussa. Kun he vaan alistuvat järjestyssääntöihin ja maksavat hoidostaan, en minä edes kysy, mistä he tulevat.
Erkki aukasi kukkaronsa, haki viisikolmatta pennisen, antoi issikalle ja istui kärryihin. »Tule pois Katri, eihän tuo nyt suurta koloa tee yksi suutarinmarkka.» Naurusuin astui Katri sinne Erkin viereen ja issikka läksi ajamaan ja ajoi hölkötteli seuraavaan nurkkaan, ja siihen Erkin ja Katrin lystinajo loppui.
Yksistään Konstantinopoliin rakennutti hän viisikolmatta uutta kirkkoa, joista suurenmoinen Sofian kirkko oli komein. Kymmenen tuhatta työmiestä oli monta vuotta sitä rakentamassa, kunnes se viimein voitiin juhlallisesti vihkiä, ja silloin Justinianus, itsekin hämmästyen sen suurenmoista komeutta, huudahti: "Ylistetty olkoon Jumala, minä olen voittanut sinut, Salomo!"
Minä saan sen myydyksi, ja sinä hyödyt viisikolmatta prosenttia". "Sitte jakaamme voiton keskemme". "Paras olisi, jos et olisi mitään siitä sanonut. Minä puolestani olisin jättänyt sen sinun omaan huomaasi, mutta sinä olet järjestyksen mies". "Kiitoksia, appeni; minä teen, mitä minuun kuuluu. Minä en mielelläni ota lahjoja".
Mutta rangaistukseksi teidän herjauksistanne toivoisin minä että teidän vaan yksi ainoa vuosi olisi kantaminen sitä kirottua kauneutta, jonka kanssa minä nyt jo viisikolmatta vuotta olen kiusakseni tepastellut: Te tuomitsisitte silloin lempeämmin muita kristityitä ja oikeammin pirua.
Hänen miehensä oli nyt viisikolmatta vuotta seisonut ja polkenut maata samalla paikalla kuin sirkushevonen, ja lapsistaan ei hänellä ole ollut mitään iloa. Ja lapsiparat, jotka olivat lentäneet pesästään, heille ei todellakaan ollut sattunut parempaa onnea kuin isälle ja äidillekään; hekin olivat nyt alkaneet hankkia lapsia maailmaan, he myös, eikä näistäkään lapsista tulisi onnellisia.
Hänellä oli ainoastaan viisikolmatta ruplaa tullessaan perille ja sen summan tähden oli hän heittää henkensä kahden suomalaisen käsissä, tullessaan Bugeneen. Nämä hänen maanmiehensä, eräs Ruuskanen ja eräs Koponen, olivat liittyneet häneen ja tahtoneet tulla hänelle osoittamaan tietä, toivoen saavansa rosvota hänet.
"Etkö sinä, Tuomas, rupea minulle vähän kirjuriksi? olisi näet laskettava ne kasvut ... ne jotka mennäkin vuonna... Muistatkai sinä sen Ketolaisen velan?" kyseli Hikliini. "Muistanhan minä tuon." "Sitä oli kaksisataa viisikolmatta markkaa sitä pääsummaa, kuudella kasvulla" muistutteli Hikliini.
»Ei saa kolmea kulettaa, vaan kolmekymmentä penniä kahdesta hengestä.» »Ei...» »Viisikolmatta penniä», helpoitti issikka. Erkki katseli Katriin, joka oli jo kerennyt heidän luokseen, ja sanoi: »ajetaanko lystiä, oikein herraspelissä?» Katri ei vastannut mitään, hymyili vain. »Viisikolmatta penniä, eihän tuo nyt vie ei puuhun ei pajuun sen vertanen. Lähtekää pois isäntä!» houkutteli issikka.