Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
Kun Vilho monta kertaa toisti kysymyksensä, sanoi hän viimeinkin: "istuessani yksin kalliolla, jossa kapakalat olivat seipäisin ripustettuna, ajattelin rakkaita vanhempiani, ja sentähden täytyi minun itkeä. Olenhan minä orpolapsi, jolla ei enää ole veljeä eikä sisarta?"
Päästäkseen ikävistä jälkilaskuista ja siitä rangaistuksesta, jonka laki määrää sellaisista jumalattomista kepposista, on hän nyt viimeinkin lähtenyt käpälämäkeen! Kuningatar on kovin suutuksissaan siitä, että semmoinen lurjus on hänen tietämättänsä oleskellut valtakunnassa, ja on käskenyt kaikin voimin ajamaan häntä takaa. Minä olen seitsemäs hurtta, joka lähetetään liikkeelle".
Ruotuvaivainenkin pelolla katsoo tulevaisuuteen, vaikka oikeastaan luulisi hänen tuntevan itsensä onnelliseksi, kun viimeinkin on kaikista toimeentulohuolistaan päässyt vapaaksi koko iäkseen. Mutta oikeastaan ei kukaan taida voida toista kaikista huolista ja murheista vapauttaakaan.
"Vai tulitte te viimeinkin, Heikki Seppä ja Simo Hanskuri", lausui ylituomari. "Tiedättekö te, että me olemme tässä saaneet odottaa teitä. Jos se toisten vielä tapahtuu, meidän istuessamme tässä paikassa, niin määräämme teille semmoiset sakot, että niiden suorittaminen ei ole tuntuva teistä iloiselta. No, no ei huoli selitellä.
Mutta ennenkuin laiva oli lähtenyt, oli hän juonut rahansa, toverit saivat lunastaa hänet irti ja ostaa hänelle piletin takaisin kotikaupunkiin. Ei ollut kumma, jos siis uskalsimme yhä vieläkin epäillä, tulisiko tästä matkasta nytkään sen todempaa. Mutta hän vakuutti tulevan. Tulee varmaan! Nyt siitä viimeinkin tulee tosi! Nyt ovat asiat eri kannalla kuin ennen ja minä itse uusi mies!
"Pyydän anteeksi, tokkohan kansalainen Maurice ?" alkoi Lomaque ensihetkellä kun ei selvään nähnyt pimeässä pienessä etehisessä. Ennenkuin hän ennätti sanoa enempää, oli hänen käteensä tartuttu, hänen matkalaukkunsa poisotettu, ja hyvin tuttu ääni huusi: "Tervetullut! tuhatta, tuhatta kertaa tervetullut, viimeinkin!
Kun Stanley oli juuri astumaisillaan veneesen, syöksivät nuo rohkeat, uskolliset miehet hänen sivuitsensa ja lykkäsivät sen veteen, jonka jälkeen he nostivat hänen päidensä päälle ja rantahyrskyjen läpi kantoivat hänet alas veneesen. He pudistivat kättä ehkä kymmenen kymmentä kertaa vielä, ja niin lähti vene viimeinkin laivaa kohden.
Kuten vanha kreivi oli sanonut, istui hän muutama päivä tämän jälkeen kuolleena tuolillansa. Emili, joka oli vahtimassa sinä hetkenä, oli hiljattain puhunut hänen kanssansa, ja hän oli sanonut: "Emili, nyt luulen minä, tahtovani levätä", ja hän jäi ääneti istumaan. Viimeinkin luuli hän, hänen makaavan liiaksi kauan, ja läheni häntä hiljaa; hän ei tahtonut häntä herättää eikä hän voinutkaan.
"Sitten minua neuvottiin Serapiin temppeliin, jossa eräs pappi opetti muutamia tyttöjä laulamaan, sitten milloin minnekin ja viimeinkin, kun en missään löytänyt jälkeäkään kuuluisasta Irenestä, tämän temppelin portin-vartijan asuntoon.
Hän hypähti pystyyn, hän muisti taas missä oli; rouva häntä kutsui. Marit juoksi alas kyökkiin. Siinä seisoi rouva. "Vihdoin viimeinkin", kuului huuto häntä vastaan. "Saanko luvan kysyä missä hän on oleskellut tänä päivänä? Onko mokomaa nähty, juosta pois nyt, kun meillä on niin kova kiire. Enkö sanonut että hänen piti jäädä tänne? Vai kuinka tule nyt ruoan kanssa ja tee se pian".
Päivän Sana
Muut Etsivät