United States or Tunisia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ikä kuluu: miks koet paljon voittaa? Mitä suuntaat ties eri maailmanääriin? Et sä, luopuissas isänmaasta, pääse itseäs pakoon! Iki-kaipuu tuo heti laivaan astuu, ja se kilpaan käy kera ratsujoukon; sido kaurihisi, rajusäätä viihdä viuhean myrskyn! Ken se tajuuns' sai ilot hetken, jättää joka toiveen voi, ja hän vastuksille hymyn hienon suo; näet onni koskaan ei ole täysi.
Teilt' en virttä pyydä; Vaan hiljaa airon-loiskehen ääntä kaukaa, Tai hänen asteluaan. Waan turhaan! Luot' ei armahan viesti viihdä Mun korvan' kaipua! peipon liirut untuu Waan seudun rauhaan, niin käen sointusa huokuu Kaikuhun untuvi myös. Päin metsää katson: arkana lammaslauman Palaavan nään pölypilven kesken kotiin; Jos silmään pitkin aaltoja ruskoss' illan Vilkkuvi lokkeja vaan.
On kevään riemuks esikot, ja kesä viehtyy laidunmaihin; syys väriloistoon vehmastot luo tunnelmiinsa kaihokkaihin. Mut kaipuutas ei viihdä nuo, sua niin ei sykähdytä varmaan, ei sitä onnen hurmaa tuo, kuin silmäinluonti oman armaan! Kaledonia. Suven maat muka myrteistä ylpeillä voivat: siell' uhkeita tuoksuja, lounainen, tuot!
Hän kiihtävi lempehen taivaan ja maan, sen viihdä ei haavoja milloinkaan. Tulenliekkeihin toiset hän tuomitsee, taas toiset hän haaveilla huikaisee. Näin liikkuu, kiikkuu hän hurmaten, näin läikkyy hän suudellen, surmaten. Hän, keijutar elämän, kuoleman, hän, vallatar hämärän valkean. Hän, velhotar kauneuden kaipauksen. Sua seuraan, vaan sua usko en.
Taas hellällä haastelulla Sä herätä minut, ja kuiskehin Mua viihdä ja kerto'os katsehin, Ett' yhä mun armas on koi, Ett' yhäti säihkyvi eloni soihtu, Ett' auvoni antavi lempes loihtu, Mi taivaani mullen toi. Pompeijilainen »viinitupa» ja klassillisen painin harrastajat.