Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025


Nyt jälkehen kymmenen vuoden Taas terve, veikkonen! Nyt illan vietämme juoden Ja muinaista muistellen. Ei hetken huolet nyt paina! Olot mieless' on entiset: Me ystävät olimme aina; Ilot, murheetkin yhteiset! Mut siit' on jo kymmenen vuotta, Ja aika on oikkuinen. Nuo vuodet, ne kulu ei suotta! Kai huomannut lienet sen? Ei ehjänä aika päästä: Sen virta kaikk' kuluttaa.

Ei tarvitse koko asiasta puhuakaan tuon koomin, kun vaan lupaat, ettet mene järveen etkä muulla tavalla lopeta itseäsi. MIKKO. Ilon päiviä me vielä vietämme yhdessä, Anna Liisa, semmoisia, ettei niitä monella olekaan. Minä kun vien sinut vihille ja pidän oikein hyvänä, niin takaan, että kuoleman halu mielestä pakenee.

Olimme valveilla melkein koko lauantai-yön, ja menimme sitte pääsiäis-aamuna sangen varhain aamu-saarnaan. Siellä olikin erittäin herttaista ja ihanaa! Mutta kun joskus vietämme iloisia hetkiä täällä maailmassa, niin täytyy niistä toisinaan maksaa kalliisti minä olen aivan voimatoin väsymyksestä! Herra Henderson oli kanssamme kaiken aikaa.

Iltasilla kylvemme yhdessä ja juttelemme, pirtissä kuivavien piennarheinien päällä lepäillen, tämän maailman menosta ja ihmisten erilaisista riennoissa. Tai menemme kauniina öinä nuotalle, soudamme etäisiin selkäsaariin ja vietämme yösydäntä kalasaunoissa, joiden edessä järven laine loiskii ja takana humisee saaren tuuhea kuusikko.

Me olemme nyt Kesäkuun alussa, jolloin kesä on kauneimmassa kukoistuksessaan, jolloin joka päivä maalla on silmälle ja korvalle ilo, ja me sanomme: 'lämpimäin huoneiden säsongi on alkamaisillaan. Me yksin sivistyneistä kansoista vietämme kesämme pääkaupungissa, ja oleskelemme maalla silloin, kuin puut ovat lehdittömiä ja vedet jäässä."

Häitä kohta vietämme, juhlallisia häitä. Silloin jok'ainoan pitää tanssia kiepotella. Simo. Eläpäs sinä, ihana metsän impi, laske luikuria! Näyttääpä kuin kaikki olisitte hieman huipukassa. Ette aavista mikä kauhistuttava haamu mua vieläkin vapistuttaa. Tullessani tuon haamoittavan kuun valossa välmehtivän metsän läpi, ilmestyi eteeni mies, niin häijyn näköinen kuin itse pentele ja tonttu.

"Kun täällä Lapissa koko pitkän talven on ollut pimeä ja aurinko ensimmäisen kerran taas täällä nähdään nousevan taivaan kannelle, silloin me vietämme auringon juhlaa. Silloin kaikki eläimet ja kaikki haltiat koko pohjolasta kokoutuvat Rastekaiselle, ja sinä päivänä ei kukaan saa tehdä toiselle pahaa.

Nyt on juhannus, nyt viettää kesä häitään kautta koko Suomen lausui Meeri, kun hän muitten nuorten kanssa sitoili pihamaalla köynnöksiä verantaa varten. Juhannus muistuttaa aina joulua sanoi hän. Tänään ajattelen: "mitenkähän vietämme joulua", ja joulu-aattona muistelen juhannuskokkoa; ne ovat kuten kaksi rajakiveä puolivuosien välillä.

Niin narrautunut vielä kerran vaatimaan valoa ilman varjoa, päivää ilman yötä. Mutta hän olikin siitä pian saapa rangaistuksensa. Hän ehdotteli, että he eivät vielä menisi hotelliin. Mitä me siellä teemme? hän kysyi. Me vietämme nyt ulkona tämän illan. Hänellä oli heti ohjelmansa valmis. He söisivät nyt ensin päivällistä ja menisivät sitten Tivoliin tai varieteehen.

»Nyt varmaankin aina olette meillä», sanoi Lyyli. »Oi Mikki, nyt olemme niin onnelliset, kuin vain maailmassa olla saattaa.» »Tiedän minä», lausui Mikki, »koska vielä onnellisemmat olemme silloin, kun kaikin juhannusiltaa vietämme Pohjanlahden rannalla

Päivän Sana

luonteenomaisissa

Muut Etsivät