Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. kesäkuuta 2025
Oikeuden päätöksillä vanhemmat, jotka eivät tahtoneet luopua uskontunnustuksestaan, heitettiin vankeuteen ja heiltä riistettiin heidän lapsensa, annettaviksi vieraille kasvatettaviksi oikeauskoiseen oppiin. Nämä keskiajan inkvisitsionia muistuttavat tuomiot langettivat sivistyneet venäläiset juristit, jotka enimmäkseen olivat vapaa-ajattelijoita.
Hänen kokkapuheensa, jotka alkupuolella ateriaa jotensakin pysyivät säädyllisyyden rajoissa, alkoivat tuossa jälkiruuan aikana vivahtaa niin kirjavilta, että hän vain kuiskimalla niitä ilmoitteli naapureilleen. Nämä taas lakkaamattomien naurunpuuskien remakassa niitä levittelivät muille vieraille.
Kemut eivät vielä läheskään olleet loppumaisillaan. Orjat kantoivat pöytään yhä uusia ruokia ja täyttivät lakkaamatta pikareja. Pöydän eteen astui nyt kaksi voimistelijaa tarjoamaan vieraille paininäytelmää. He alkoivat kamppailla.
Muutamana iltana opettaja taas istui mummon luona, niin tuli tyttö hehkuvilla poskilla, sirppi kädessä pellolta, pitäen esiliinaansa varovasti koossa; hän astui nyt mummonsa luo ja tarjosi hänelle esiliinastaan kypsiä vaaramia. "Tiedäthän sinä, Kati, että on tapana ensiksi tarjota vieraille," sanoi isoäiti.
Tänne, herrani," jatkoi kuningas, kääntyen tähdillä ja rihmoilla kunnioitetuille vieraille, "katsokaa tänne kunnioituksella!... Tässä ovat net vanhemmat jotka ovat, preussian armeijalle, jonka päällikkö minä olen, lahjoittaneet yhden sen paraista kenraaleista.
Puheita oli tavallisuuden mukaan pidetty useita sekä isännille että vieraille; puhuja toisensa perästä oli noussut ylös, ja vähitellen oli melkein jokainen pitänyt puheensa, enemmän tai vähemmän keskeytetyn, niinkuin on tapana täällä Suomessa, jossa miehet juhlatuulella ollessaan niin kernaasti sanaisen lippaansa selkoselälleen avaavat.
Lukekoot nyt ulkomaalaisesta sanomalehdistöstä, sanoi kenraali ja tuli päivällispöydän ääreen, missä emäntä osoitti paikat vieraille. Nehljudof istui emännän ja englantilaisen väliin. Häntä vastapäähän istui kenraalin tytär ja departementin entinen tirehtöri.
Yliskamarin rappuja juostessaan oli hän hiukan hengästynyt ja istui huokaamaan tuolille, kädet helmassa. Hän tahtoi nähdä, mitenkä sitä nyt laitetaan vieraille maille menevää matkalaukkua. »Vai tuolla tavalla! Ethän sinä, vanhapoika, vielä osaa edes ensimmäisiä alkeita! Mene pois!» Ja hän työnsi minut syrjään, kaatoi matkalaukun kumoon ja alkoi asettaa kaikkea uudelleen.
Ruokaa ei ollut vieraiden varalle varustettu; taloutta hoitamassa oli vain kaksi karjapiikaa ja kaksi renkiä. Mutta tämä ei huolettanut arkkiaatteria ensinkään. Illan tullen pyysi hän kaunistelematta ranskalaisen ja hollantilaisen vieraansa jäämään illalliselle. Tätä valmistettaessa ei aika käynyt vieraille pitkäksi.
Isoisä kutsui minua kättä antamaan ja puhutteli kaimakseen. Enkä minäkään kauvan viipynyt, ennenkuin menin rohkeasti, lopsautin kättä että läiskähti. Ja samoja antimia jakelin kaikille vieraille. Sitte se vanhus kutsui siskoani ja veljeäni kättä antamaan, vaan ne eivät tahtoneet tulla, ei minkään edestä. Vanhempien pakotuksesta tulla kännistivät kuitenkin.
Päivän Sana
Muut Etsivät