Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. marraskuuta 2025
Mielenkiihko oli haihtunut pois, hänen "paaninen kauhunsa" oli tyyntynyt ja tuntui hänestä nyt ainoastaan pieneltä jutkulta, jonka hänen kiihtynyt fanttasiiansa oli matkaan saanut. Hän tuns itsensä vakuutetuksi siitä, niin, hän saattais vaikkapa vetoa lyödä, ett'ei se ainakaan ollut hänen äitinsä.
Mutta, totta puhuen, sanat ovat aika hunsvotteja, sittenkuin velkakirjat ovat niiltä kunnian vieneet. VIOLA. Syysi, ystävä? NARRI. Toden totta, syytä en voi sanoa ilman sanoja; ja sanat ovat nyt tulleet niin petollisiksi, että niille ei voi syytä perustaa. VIOLA. Lyönpä vetoa, että olet iloinen vekkuli, joka et huoli mistään.
Olisihan kauheata, jos hänen, kujeensa kautta, täytyisi kaikkein meidän kanssa muuttaa toisen luokan asuntoon ja elää siellä niinkuin muut tavalliset ihmiset, sen sijaan, että hän nyt voisi päästä Clairmont'in ja Newport'in omistajaksi. Peloita häntä, Elli; kuvaa asemamme kauhistuttavilla värillä ja vetoa hänen hellätuntoisuuteensa." "Kyllä ko'en tehdä parastani", vastasi rouva van Arsdel.
Wallenberg oli tämän jälkeen vaatelias, sietämätön. Jo sorsanajossa hänen kätensä vapisivat. Jos Wallenberg kaksi vuotta sitten olisi suostunut sovintotarjoukseen, niin hän ei nyt häviäisi tätä vetoa." Nyt vasta opin oikealta kannalta tuntemaan herra Ruuthin.
KASURI. Pannaanpa varsin vetoa. Tolari, joka tuntee tämän paikkakunnan ihmiset, ratkaisee. Kellot vetoa. OTERMA. Tuossa käsi. Erota, Huotari. Kasuri, sano ensin morsiamesi nimi! KASURI. Sano sinä ensin. HUOTARI. Sanokaa kumpikin hiljaa Tolarin korvaan. KASURI ja OTERMA kuiskaavat Tolarin korvaan. Ottiatuota! HUOTARI. Taitavat olla yhtä kauniita? TOLARI. Mähösen Kustaava! Minä voitin! Kello tänne!
Vaateriekale, olen jo sanonut ... hento kuin harso ja nenän alta hieno kuin mamselli. Mitä hän sanoi? Siitä en päässyt oikein selville, sillä hän houraili ja puhui jos jotakin sekamelskaa ... mutta niin paljon minä ymmärsin, ettei hän omasta tahdostaan ollut joutunut virtaan, vaan oli tuon itikkavaivaisen joku lurjus sinne heittänyt ... siitä lyön vaikka vetoa.
Viimeisiä sanoja lausuessaan, kääntyi hän ehdottomasti Marian puoleen; tämä asiahan olikin näet yhteinen heille molemmille? "Oi, kuinka se oli hauskaa!" silmänsä heloittivat ilosta. "Mitä sanoi lapsi?" Rouva Linde pudisteli päätään. "Uskokaa minua, saatte ainoastaan kiittämättömyyttä palkaksi; pankaamme vetoa siitä!" "En katso tätä leikin asiaksi.
Oli sitä Miinalla ollut vähän puhetta yhteen menemisestä Takkulan Matin kanssa, mutta sitte hän kumminkin arveli, että samahan tuo on kelle sitä menee, kun vaan taloon pääsee. Mutta eipäs vain Anni ole niin viisas kuin sisarensa oli." "Hm, hm!" mutisi rovasti ja neuvoi sitte: "kyllä se on parasta, että annatte Annin noudattaa oman sydämensä vetoa. Ei pidä pakottaa ketään väkisin vihille.
Kuka uskaltaa panna vetoa, että Suomi ei enää ole Ruotsin omana?» Hän otti arpanappulat taskustaan. »Tulkaapas tänne, katsotaanpas, miten kauan vielä kestää, ennenkuin venäläinen on maan herrana. Jos minä saan suuremman numeron, tapahtuu se pian, vaan muuten kestää vielä kauan.» Hän heitti nappuloita.
Vedon allekirjoittajain suuret, ikivanhat, historialliset nimet antoivat tälle tapahtumalle kansainvälisen sopimuksen leiman, josta Europan kohtalo voi riippua. Veto kirjoitettiin seuraavaan muotoon: »Helmikuun 3 p. 1875 löi hänen majesteettinsa Kristian II vetoa kahdesta tuhannesta louisdorista, että, hän kuukauden kuluessa nukkuu Sefora L:n kanssa.
Päivän Sana
Muut Etsivät