Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
»Ei se liikkuu se on henki tai larva» Ione sopersi nojautuen atenalaisen rinnoille. »Oh, pois pois!» orjatar voihki. »Sehän on Vesuviuksen noita.» »Keitä olette?» outo ja aavemainen ääni kysyi. »Ja mitä tahdotte?»
Minä en nauti kenenkään vieraanvaraisuutta, ennenkuin olen pannut Vesuviuksen syöksemään tultansa tuon viheliäisen roiston Heep'in päälle! Kaikenlainen virvoitus tämän katon alla varsinkin punssi tukehuttaisi minut jollen ole ensiksi pusertanut silmiä tuon äärettömän petturin ja valehtelian Heep'in päästä!
Joukon silmät seurasivat egyptiläisen viittausta, ja se huomasi kauhukseen suunnattoman savupilven kohoavan Vesuviuksen huipulta, valtavan piniapuun kaltaisena; runko yömustaa savua, oksat tulta! tulta, joka yhtämittaa vaihtoi väriään, milloin palaen räikeän kirkkaana, milloin himmeän punaisena ja jälleen huikaisevan välkähtelevänä.
Maailman huumaavasta melusta ei tänne mitään kuulunut. Mutta tänne näkyi kuitenkin kaikki, näkyi kaikki se, missä hän oli elänyt ja nauttinut: Napoli, Vesuviuksen rinteet, Kastellamare, koko Kapri ja sitä ympäröivä ääretön sininen meren pinta.
Hän heräsi tointui vähitellen hän kiitti jumalia, joihin hän ei uskonut, että kaikki oli ollut vain unta hän katsahti ympärilleen aamuhämärä pilkisteli jo hänen huoneensa pienistä, mutta korkeista ikkunanruuduista hän oli jälleen päivän mailla hän iloitsi hän hymyili hän katsahti jälleen eteensä, ja silloin hän huomasi uudelleen aavemaiset kasvot elottomat huulet valjut huulet Vesuviuksen velhon.
Mutta ei vaiteliaan tulivuoren rauhallinen ja kalju kiire, ei vainioiden vehmas vehreys, ei surunvoittoinen hautajono, eivät ylellisen kansan loistavat huvilat nyt Arbakeen silmää kahlinneet. Vesuviuksen rinteeltä laskeutui tasangon laitaan kapea, ruokkoamaton polku, jonka alasvierähtäneet kivijärkäleet ja tuuheat villipensastot usein paikoin tukkivat.
Samana yönä ja samalla hetkellä, jolloin tapahtui tuo synkkäenteinen, inhottava keskustelu Arbakeen ja velhon välillä, samana yönä Apekides kastettiin. Tapahtumat kehittyvät. Suunnitelma kehkeytyy. Verkko tulee valmiiksi, mutta se joutuu toisiin käsiin. »Uskallatko siis, Julia, tänä iltana käydä tapaamassa Vesuviuksen noitaa ja lisäksi tuon pelottavan miehen seurassa?»
Micawber'ille, hansikkaitaan käteensä vetäen, "olemme valmiit Vesuviuksen vuorta tai mitä varten hyvänsä, heti kuin vaan te suvaitsette". "Madam", vastasi Mr. Micawber, "minä toivon, että ennen pitkää saatte nähdä vuoren puhkeavan. Mr. Traddles, minulla on, luullakseni, teidän lupanne tässä mainita, että olemme neuvotelleet keskenämme?"
Pilvirykelmä, joka oli kauan häilynyt Vesuviuksen huipulla, oli äkkiä hävinnyt, ja korkeana ja kuljuna sen kiire nyt kohosi ihanaan, autereiseen ilmaan. Aikaisesta aamusta huolimatta kaupunginportit olivat jo avoinna.
Minä tunnen Vesuviuksella erään solan, minähän olin ennen muinoin, kun vielä luulin tämän raihnaisen ruumiini paranevan, useita viikkoja Mons lactariuksella ilmakylpyjä ottamassa ja tutkin silloin tarkoin koko Vesuviuksen jos he ovat piilottautuneet sinne, ei heitä aja pois muu kuin nälkä." "Se on kovin pitkäveteistä." "Eipä muukaan auta.
Päivän Sana
Muut Etsivät