Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
Mutta Vestinus, joka luuli että oli kysymys unista, puuttui nyt puheeseen: "Minä puolestani uskon uniin ja Senecalta itseltään olen kuullut, että hänkin uskoo uniin." "Minä näin viime yönä unta, että minusta oli tullut vestaalitar," huudahti Calvia Crispinilla, loikoen pöytää vasten.
Tigellinus sen on tehnyt..." "Niin onkin! Minä sen olenkin tehnyt," vastasi Tigellinus, joka kuuli Caesarin vastauksen. "Minä sen olen tehnyt ja minä teen pilkkaa kaikista kristittyjen jumalista. Vestinus, oi herra, on taikauskolla täytetty rakko, ja tuo urhea kreikkalainen voi menehtyä pelästyksestä, jos hän näkee rutkavan kanan nostavan höyhenet pystyyn puolustaakseen poikasiaan."
Juopuneen itsepintaisuudella kertoili Vestinus ainakin kymmenettä kertaa Mopsuksen vastausta varakonsulin suljettuun kirjeeseen. Tullius, joka oli jumalten pilkkaaja, puuttui nyt puhumaan, ääntään venytellen ja tuontuostakin nikottaen: "Jos Ksenofaneen Spheros todella on pyöreä, niin sittenhän sellaista jumalaa voisi potkimalla kierittää edessään kuin mitäkin tynnyriä."
Olisihan meitä sitten edes kaksi, vaikka Rubriakin aina kesällä saa kasvoihinsa teerenpisamia." "Myönnä kuitenkin, kaikkein sivein Calvia," lausui Petronius, "että ainoastaan unessa voit tulla vestaalittareksi." "Mutta jos Caesar käskisi?" "Sitten uskoisin, että mahdottomimmatkin unet saattavat toteutua." "Niin ne toteutuvatkin," väitti Vestinus.
Ja hän ojensi vapisevan kätensä ottamaan maljaa, mutta ei jaksanut viedä sitä huulilleen. Kun Vestinus sen näki, otti hän maljan ja auttoi Chilonia. Sitten hän tuli ihan hänen korvansa juureen ja kysyi uteliaana ja hätääntyneenä: "Ovatko raivottaret sinun kimpussasi? Mitä?..." Vanhus tuijotti häneen suu auki, ikäänkuin ei hän olisi käsittänyt kysymystä, ja rupesi siristelemään silmiään.
"Minä käsitän, että saattaa löytyä ihmisiä, jotka eivät usko jumaliin, mutta kuinka kukaan saattaa olla uskomatta uniin?" "Entä ennustuksiin?" kysyi Nero. "Kerran minulle ennustettiin, että Rooma häviää ja että minä tulen hallitsemaan kaikkia Itämaita." "Ennustukset ja unet liittyvät likeltä toisiinsa," virkkoi Vestinus.
"En, sillä en ole maannut. En saattanut ajatella, että heitä rangaistaisiin sillä tavalla." "Säälitkö sinä heitä?" "Miksi te vuodatatte niin paljon verta? Kuulitko, mitä se ukko huusi ristiltä? Voi meitä!" "Kuulin," vastasi Vestinus. "Mutta ovathan he murhapolttajia." "Eivät ole!" "Ovathan he ihmissuvun vihollisia." "Eivät ole!" "Ovathan he myrkyttäneet veden." "Eivät ole!"
"Hän puhuu täyttä totta, kautta Dianan pyhän peplumin!" huudahti Vestinus. Barcus kääntyi Petroniuksen puoleen: "Mitä sinä tarkoitat?" "Lopetan siihen, mistä alotinkin: verta on jo vuodatettu tarpeeksi!" Tigellinus loi häneen ilkeän silmäyksen ja virkkoi: "Ei! vähän lisää!" "Jollei oma pääsi riitä," vastasi Petronius, "niin onhan keppisi nenässä toinen samanlainen."
"Mitä minä teille sanoin!" puuttui Vestinus puheeseen. "Te voitte surmata kristittyjä, mutta ette te voita heidän jumalaansa. Se ei ole mikään leikinasia!... Näette nyt miten käy! Minä en ole polttanut Roomaa, mutta jos Caesar vain sallii, olen heti paikalla valmis uhraamaan hekatombin heidän jumalalleen.
"Ja surmanneet lapsia..." "Eivät ole!" "Kuinka!" kysyi Vestinus kummissaan. "Itsehän sinä niin sanoit ja itsehän sinä heidät annoit Tigellinuksen käsiin?" "Juuri sentähden minua nyt ympäröi yö ja kuolema likenee minua... Välistä minusta tuntuu siltä kuin jo olisin kuollut, ja te muut samaten." "Ei! He kuolevat ja me jäämme henkiin. Mutta sanoppa minulle: mitä he kuollessaan näkevät?"
Päivän Sana
Muut Etsivät