Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
Tämä muistutti väkijoukosta sunnuntai-iltapäivin, ainoastaan sillä eroituksella, ett'ei kukaan nyt ajatellut pukuaan naapurien tähden. Arvattiin ja luultiin, ennustettiin, otaksuttiin ja arveltiin... Kun huhu levisi enemmän, alkoi jokaisen veri kuohua ja mielikuvitus kiihtyä ... jokaista vaivasi ikäänkuin kullanhimo.
Niin esimerkiksi se veri, joka tulee maksan alaosasta, jossa sappi sijaitsee, laajenee sydämessä toisin kuin pernasta tuleva veri, ja tämä taaskin toisin kuin laskimoista, käsivarsista ja sääristä tuleva, ja tämä vihdoin vallan toisin kuin ruoka-aineiden mehu, joka juuri lähdettyään mahasta ja suolista, nopeasti maksan kautta kulkee sydämeen.
En suinkaan tulisi päivääkään toimeen heidän kanssaan... Ja sentähdenhän minua enimmän huolettaakin tämä sinun joukkosi tuommoisten ihmisten... Siitä minä juuri olen Antille enimmän karsasmielinen, kun se tämmöiseen ahdinkoon laittoi joukkonsa ja itse on poissa enimmät ajat... Veri on vettä sakeampi, sanotaan ja tosi se onkin.
Keskellä kohoaa Eiffeltorni kuin kukkalatva korpikuusi, auringon valossa palavat näyttelyrakennusten kullatut kupolit, ja niiden huipuilta tekevät kuvapatsaat riemukkaita liikkeitä ylös korkeuteen. Ehdottomasti joutuu veri suonissa vilkkaaseen liikkeeseen Jenan sillalla, jonka alitse vilisee Seine-virta ja pääskysinä suikkelehtavat arkkujen välitse pienet höyryvenheet täynnä väkeä.
"Siksi että minä tahdon niin!" tiuskasi hän, heittäen hetkiseksi tavallisen tylsyytensä. "Herrainen aika!" Neitsyt juoksi ulos porstupaan ja paiskasi paukkeella oven kiinni jälkeensä. "Ylpeä norjalainen veri alkaa heti kiehua, kun vaan suunsa avaa," mutisi hän. Pieni tyttönen seisoi nöyränä ulkona portaissa. "Pyyhi hyvin jalkasi ja vastaile nöyrästi ja kohteliaasti. Herra on ankara."
»Ja jos minä tahtoisin», sanoi nuorukainen tarttuen kiivaasti hänen toiseen käteensä, »uskaltaisinko minä tahtoa?» Veri pakeni tytön kasvoilta eikä hän saanut sanaakaan sanotuksi. »Uskaltaisinko minä?» kysyi nuorukainen uudelleen. »Eikö jokaisen täydy itse tietää, minkä verran hän uskaltaa?» sai hän vihdoin vaivoin vastatuksi.
YLIOPPILAS. Tääll' en oo ollut kauan vielä, Ja soisin nöyrimmällä miellä Nyt miestä nähdä, puhutella, Jota mainitaan vaan kiitoksella. MEFISTOFELES. Mua kainoutenne miellyttää; Min' en oo mitään ihmeempää. Kait ootte jo katsonut ympärinne? YLIOPPILAS. Ah! ottakaa mua turvihinne! Rohkeilla mielin tänne sain, Veri lämmin, enk' oo kassaa vailla; Ero vaikea vaan oli mammastain.
Se oli painavan raskasta tuo hiljaisuus, laskeutui tukahduttavana joka paikkaan. Korvat menivät lukkoon, veri seisahtui ja aivot seisahtuivat myös. Halvauksenko enteitä? Hän kääntyi kyljelleen. Ja nyt hänen silmänsä sattuivat koreaan kukkaan matossa. Siihen jäivät. Yhä kesti tuo lamaava hiljaisuus ympärillä. Ei ollut ainoatakaan kärpästä edes huoneessa, joka olisi surissut.
Sinussa kai virtasi niinkuin minussakin semmoisten veri, joissa oli vuosisatojen täytymys ja tyytymys, jotka olivat vieneet hallavuosilta voiton ja kestäneet vanhojenkin isojen vihojen kauhut: meidän on kestettävä näiden uutten, sinä sanoit, ennenkuin sorruit. Sinussa virtasi semmoisten vanhojen uskovaisten veri, sinä olit heistä tulos.
"Piäty, veri, vuotamasta, hurme, huppelehtamasta, päälleni päräjämästä, riuskumasta rinnoilleni! Veri, seiso kuni seinä, asu, hurme, kuni aita, kuin miekka meressä seiso, saraheinä sammalessa, paasi pellon pientaressa, kivi koskessa kovassa! "Vaan jos mieli laatinevi liikkua lipeämmästi, niin sä liikkuos lihassa sekä luissa luistaellos!
Päivän Sana
Muut Etsivät