Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
"Nuo kummitukset, joita äsken näit," virkkoi pastori, "omat oikeita tuulenpieksijöitä; sillä sittenkuin tuuli on, kuten vast'ikään näit, heitä pieksänyt, rupeavat ne vuorostansa tuulen pieksijöiksi, vaeltaen ulos maailmaan monennimisinä, siten paremmin kelvataksensa ihmisille. Kapeljoiksi nuo veitikat kutsuvat itsensä tuoreina merestä tultuansa.
Unen tuppurassa kun olin, luulin jonkun sylkeneen korvaani ja kiljasin: kuka se! Kiljahdus herätti toverini. He alkoivat nauraa. Nauroivatpa veitikat vielä tupaan tullessakin, vaikka minä kielsin. Pidä nyt sanasi, äläkä kerro kellekään. Ja tuommoisella asialla viitsitte sitten miehissä nauraa! kummasteli Marketta.
Pienet veitikat olivat odottaneet hyvästi suunnitellun miinansa saavan aikaan kelpo räjähdyksen ja peräytyivät sen vuoksi joutuisasti, mutta kummallista! Kandidaatti seisoi siinä ihan rauhallisena eikä näyttänyt ensinkään huomaavan mitä tapahtui hänen frakkinsa liepeissä.
Muutamat nuoret veitikat, näettekö, ovat ehkä vähän takapajulla kasvatuksensa ja käytöksensä puolesta ja eksyvät vähän oikealta tolalta, näettekö, ja saattavat itsensä ja muita ihmisiä monenlaiseen pulaan ja kaikenlaista muuta semmoista mutta hiisi vieköön, hauska on ajatella, että heissä on verta!
Hän näet noputti niitä tikulla pääkalloon, huutaen: "alas, te veitikat, alas!" Hänen veljensä se oli, joka pelkästä hyväntahtoisuudesta voiteli voilla hevosensa heinät. LEAR. Huomenta teille! CORNWALLIN HERTTUA. Terve, jalo herra! REGAN. Iloista nähdä teidän korkeuttanne.
He kurkistelivat joka soppeen, jokaisen pensaston he tarkoin tutkivat, ja lopulta osuivatkin he sille paikalle, johon veitikat olivat tammat vieneet. Jälleennäkemisen ilo oli suuri; suru oli kuin poispuhallettu, ja kun hevosia taas valjastettiin, kummasteli ja kyseli koko seurue, kuinka tapaus oli ollut mahdollinen. Ja heidän mielestään oli suuri onni, että juuri niin tapahtui kuin tapahtunut oli.
Vai niin, tekeekö mielesi vielä nauramaan? *Forsberg*. Anna minun olla. Nauroinko minä sinua? *Friman*. Sinä nauroit, ja sen tähden minä työnnän sinut penkin alle. Kaikki pojat Kokoutuvat ympärille. *Bas*. Mitä nyt, veitikat? Mitä te tuolla lailla meluatte koulussa! Käykää paikoillenne. Friman, tule tänne. Löitkö sinä Forsbergia? *Friman*. Hän nauroi minua ja minä kaadoin hänet maahan.
Kuinka oli hän siis voinut alentua samalle tasolle kuin millä nuo raavaat olivat? Samana päivänä, jolloin hänen vanhempainsa oli määrä saapua, kiihoitti Julien vielä hänen inhontunteitansa iloisesti kertomalla erään heidän leipurinsa luona sattuneen siveettömän tapahtuman aivankuin jonkun ihan luonnollisen ja hauskan jutun. Ja Julien lisäsi nauraen: He syöttävät meille lemmenleipää, nuo veitikat.
HEIKKI. Anteeksi, neiti, en tunne teitä Neiti Sidensnöre, luvallanne. HEIKKI. Mahdotonta! Neiti Sidensnöre, vanha ja ruma, te Nuori ja kaunis! HEIKKI. Ja oikea nimenne? TOINI. Toini Manner, Kertun paras ystävä ja kihloissa hänen veljensä kanssa. HEIKKI. Tämä on hävytöntä! KAUPPANEUVOS. Ai, ai, ai, ai! Tytöt veitikat, te pidätte miehiä pilkkananne! Siinä nyt on naisemansipatsionin seurauksia.
Kun indiani katsoo noin jäykästi eteensä, ajattelee hän ainoasti menoa suloisille metsästysmaille, niinkuin he sanovat, ja mitä ne itsepintaiset veitikat kerran päättävät, sen he myös aivan varmaan tekevät." Indiani käänsi aaveen-näköiset kasvonsa Natyn puoleen ja kiinitti mustat silmänsä vakavasti häneen.
Päivän Sana
Muut Etsivät