Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
Tuo mies on toden totta kovin varomaton, kun menee puhumaan sillä tavoin toisille miehille! Voisinpa luulla ett'ei hän koskaan ole ollut tekemisissä muiden kuin naisten ja lasten kanssa. Athos veikkoseni, tuumaili d'Artagnan, minä ihmettelen sinua; mutta kyllä me oikeastaan olimme sentään väärässä. Kuinka, mekö väärässä! sanoi Athos. Kenen on sitten ilma, jota me hengitämme?
Kuinkas monta sinulla onkaan? kysyi d'Artagnan. Kolme, vastasi Aramis hymyillen. Veikkoseni! sanoi Athos, sinä olet varmaan taitavin runoseppä koko Ranskassa ja Navarrassa. Kuuleppas, Aramis veikkoseni, sinä et kai tiedä mitä tehdä kolmella hevosella, vai kuinka? minä en ymmärrä, minkä vuoksi olet ostanutkaan kolmea hevosta.
Voi veikkoseni! rupeaisitpa katkerasti itkemään jos näkisit jotain, jota likat eivät juuri näytäkkään tuommoisille nurru-pojille kuin sinä. JUHANI. Simeoni, Simeoni! ottaisinpa ennen puukosta kuin tällaisia pistoksia. SIMEONI. NO, no, kyllähän viimeisenä päivänä nähdään ketä he pistäneet ovat.
JUHANI. Voi, veikkoseni, kuinka tyhmästi nyt haastelit! Eikö tiedä sitä joka mies syömättä murenaakaan kärmeen lihaa? Kas nytpä Eero vasta näytti minä miehenä hän järkensä puolesta oikeammiten käy, tyhmänä pässinä. »Hän saa tiedon mitä hänelle sitä-ennen on tapahtunut». Onko tämä aatos kotoisin miehen päästä? Voi sinua poika-parkaa!
Minä aioin juuri tarjota sitä sinulle, d'Artagnan veikkoseni, ja myöntää sinulle niin pitkän maksu-ajan kuin vaan tarvitset. Kuinka paljon se maksaa sinulle? Kahdeksan sataa livre'ä. Tässä on neljäkymmentä kaksoispistole'a, ystäväni, sanoi d'Artagnan vetäen summan taskustaan; minä tiedän sinun saavan runoistasi maksun tämmöisissä rahoissa. Sinä olet siis rikas? sanoi Aramis.
Kädessään hän heilutti keppiä, jossa istui harmaa papukaija, joka koettaessansa pysyä paikoillaan lakkaamatta huusi täyttä kurkkua piispalle: «Hyvästi veikkoseni! Hyvästi veikkoseni!» Päivänpaiste katosi hänen ylhäisyytensä kasvoilta heti kun hän tuli ulos huoneestansa ja näki minut.
Kävin sitte katsomahan Kohta kolmen yön perästä, Viikon päästä viimeistäki; Näin hanhen menneheksi, Saunasta kaonneheksi, Läksin tuota etsimähän, Astuin soita, astuin maita, Astuin syötyjä ahoja, Kalutuita kankahia. Näin mä kyntäjän aholla, Kysyttelin kyntäjältä: "Kyntömiesi veikkoseni! Ootko nähnyt hanhoistani?" "Mistä tunnen hanhosesi Mikä merkki hanhessasi?"
Kuin nyt sattuu vähän aikaa olemaan, ja Meurman ei nä'y' kiirehtivän, niin pyydän, että Veikkonen! ilmoittaisit hänelle, mitä kirjoittanut olen, sillä kyllä luulen Itsestäsikin kirjoittavasi hänelle. Lönnrotille. Oiva Veikkoseni! Täällä Uudessa Linnassa olen jo muutamia päiviä ollut ja tänäpäivänä lähden jo Karjalaisiamme katsomaan.
Te katselette minua, sanoin väkinäisellä hymyllä, ikäänkuin pelkäisitte minua. Olin kahden vaiheella, vastasi hän, olisinko teidät nähnyt ennen. Missä? Hän osoitti punaista valkeaa, jota hän äsken oli katsellut. Tuollako? sanoin. Pitäen minua tarkasti silmällä hän vastasi tuskin kuuluvalla äänellä: Tuolla. Mitä, veikkoseni, tuolla tekisin?
Niinpä kyllä, mutta kuulehan, d'Artagnan veikkoseni, mikä kova onni minua vainoo, vastasi Porthos mitä huolettomimman näköisenä; minä kirjoitin hänelle ja pyysin lähettämään jonkun viisikymmentä louisdor'ia, jotka välttämättömästi tarvitsisin tässä tilassani... No niin? No niin, hän mahtaa olla maatiloillansa, sillä minä en ole saanut mitään vastausta. Todella? En ole saanut.
Päivän Sana
Muut Etsivät