Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
"Taitaa olla näkö huono?" "Hä?" "Huonosti mahdat nähdä?" "Huonosti. Toisinaan en kuule yhtään mitään." "Mitenkäs sinä sitten, veikkonen, voit olla vartijana?" "Se on esivallan asia." "Esivalta", arvelin minä enkä saattanut olla säälillä katsahtamatta ukkoon.
Niin, veikkonen, vaimonne, minun siskoni, te saitte päiviltä pois, siksipä nyt omaa itseännekin halvensitte ... ha-ha-ha!" "Kuinka te uskallatte loukata meidän kunnioitettavaa hyväntekijäämme?" piipitti Sletkin, heittäen irti Martin Petrovitsh'in olkapään, jota oli mennyt suutelemaan, ja syösten Souvenir'in päälle.
"Ahaa", huusi Björn Finne, nähdessään Nevalaisen hyökkäävän sisälle. "Tässäpä tämä väkivaltaa kärsinyt ystävämme tulee meitä tervehtimään. Aikomus lie varmaan hyvää huomenta tulla toivottamaan, mutta ajasta on sinulla, veikkonen, ollut huono tieto, mikä ei olekaan kumma, koska talonpojat ovat aamun virkkuja ja illan torkkuja."
"Tiedäthän sen, veikkonen, mitä tuommoinen julmuus saattaa matkaan," vastasi Taneli, "ja silläpä sinne riennetäänkin; mutta Antero ei kait uskalla lähteä mukaamme ja vieläpä tuo onkin liian heikko koviin koetuksiin." "Niin onkin, jääköön hän kotiin... Mutta kas, jopa tuolla tulee joukko, ja Maunu-Matti astuu edellä aika vinnakkata," jatkoi Juho, katsottuaan kamarin akkunasta ulos.
Viimein ei kuitenkaan hänelle johtunut mikään sen parempi neuvo päähän, kuin että kohtisuoraan ryhtyi asiaan, sanoen: "Minä tapasin Simo Hanskurin tänä iltana, veikkonen". "Vai niin", vastasi seppä syvällä, tylyllä äänellä; "ja jos olet tavannut, mitä se minua koskee?" "Eipä muuten ei muuten", jatkoi hämille joutunut lakintekijä.
"Näin, katsopas, Olivier veikkonen, arvelen minä asian käyneen. Se mies, jolta minä käden poikki silvoin, kuuluu olleen ritari Ramornyn palvelijoita; hän on nyt paennut pois kotiseudulleen, Fifen lääniin, jonne ritari Ramorny itsekin on tullut maanpakolaisuuteen tuomituksi, kaikkein rehellisten ihmisten mielihyväksi.
Hetvi istui muiden tyttöjen keskellä, mutta äänettömyys oli kaikkialla. Kah, en ole muistanut kysyä sinulta, Jussi: joko sinä sait sen Karjalan rautatien valmiiksi, koska sieltä pois tulit? kysyi vihdoin Viulu-Matti. Kesken on vielä sekin työ, veikkonen, vastasi Vieremän Jussi. Kolme viikkoa tein jo sitä, kesken on vielä. Vai kesken on!
Ei nyt anoppi heti tultuaan riitaa rakenna. Se on sanottava, mikä on sanottava kuta pikemmin sitä parempi ja mikä on ennenkin sanottu ja sanotaan, niin kauan kuin kieli suussa liikkuu ja ääni kurkussa kulkee! Nyt ei Marjakaan enää voi hillitä itseään. Silloin on parasta, että anoppi jää ja minä lähden. Lähde, veikkonen, ja mitäs tulitkaan!
Rampa, jolle aika kävi pitkäksi, kun täytyi toimettomana virua, huusi tälle: "Mitäs kuuluu, veikkonen?" Sokea valitti, ett'ei voinut tiellä pysyä, ja kysyi häneltä, eikö hän tahtoisi olla niin ystävällinen, että johtaisi häntä kappaleen matkaa. "Ah", vastasi rampa, "senhän mielelläni tekisin, kun minulla vaan olisi niin terveet jalat kuin sinulla; mutta minähän miesparka en saata kävellä!"
Muuten ole' hyvä, Veikkonen! ja ilmoita' minulle, jos Meurmanin Sanakirjan tekoon vielä saatat toivoa' minun ja milloin pääseväni. Kyllä ensi syksystä aivan mielelläni tahdon antautua' siihen työhön, mutta kukaties onkin se jo saatukin koko työ lykätyksi toiseen aikaan, kunnes oma Sanakirjasi tulee valmiiksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät